Siirry pääsisältöön

Hiihtoseikkailu lasten kanssa vähän niinkuin erämaassa

Aina ei tarvita viimeisen päälle tehtyjä hiihtolatuja


Olemme hiihdelleet pari kertaa ihan itsetehdyillä laduilla, vaikka enimmäkseen suksimmekin hienoilla kaupungin tarjoamilla latuverkostoilla. Onhan se mukavaa, kun hyvällä, kovaan menoon optimoidulla ladulla mahtuu hiihtelemään viekukkain ja samalla jutellen. Myös mäkiosuuksilla on lapsen kanssa helppoa, kun on riittävästi tilaa harjoitella ja olla väistettävänä, ja ehkä toisinaan voi myös pötkötellä hetken aikaa keskellä luisteluhiihtokaistaa. Siis silloin, kun kukaan ei satu tulemaan edestä tai takaa ohi!


Viikonlopun maaseutuajelulla bongasimme kerta kaikkiaan kummallisen näköisen ladun. Pelkkä yksinäinen perinteisen ladun ura kulki peltoa pitkin ja katosi johonkin metsän uumeniin. Sinne oli päästävä lasten kanssa! Millainen seikkailu meille tulisikaan, kun lähtisimme kokeilemaan rajojamme (ja hiihtotaitojamme) johonkin umpipöpelikköön.

Luin ennen lähtöämme kylän esittelystä, että kyseiset ladut totta tosiaan ovat olemassa. Niille oli ihan merkitty kulkureititkin, tai ainakin jonkinlaiset suuntaviivat. Latujen ylläpito hoidettiin sivuston mukaan talkoovoimin, eli odotettavissa olisi ehkä jotain vähän sinnepäin ladun tapaista. Tai näin etukäteen ajattelin.

Autoon pakattiin hurja läjä suksimia, ajeltiin muutama kilometri ja lopulta auto pantiin parkkiin kinttupolun levennykselle. Hiihtoladulle pääsimme tekemällä ensin itse pienen pätkän omaa latua joulukuusipellon läpi. Ja kun hetken päästä sain sukseni ladulle, olin ihan myyty! Latu oli täydellisessä hiihtokunnossa ja aivan viimeisen päälle hyvin tehty, vaikka kelit olivat olleet monta päivää plussan puolella.


Lapset innostuivat jo lähdön hetkellä niin paljon, että puolet porukasta katosi metsään omin päin. Eihän siellä joutanut odottelemaan muita, koska kokonaan uusi reitti kutsui kurkistamaan seuraavan mutkan taakse...kuka löytää ensimmäisenä parhaat mäet ja maisemat?


Pienen metsäseikkailun (ja ensimmäisen ison ylämäen) jälkeen reitti vei pellon läpi. Ihanat talvimaisemat! Ja joku oli näköjään mennyt samoja reittejä lumikenkäillen. Pitäisiköhän itsekin käydä kokeilemassa ladun viereistä reittiä jättiläiskengillä? Ainakin tämä reitti olisi jollain tapaa merkitty, joten en seuraavalla lumikenkäilyreissullani eksyisi vieraaseen metsään.


Korkeissa männyissä on jotain aivan mahdottoman hurmaavaa. Tunnen oloni niin pieneksi, kun hongat humisevat kattona pääni päällä. Ehkä tämä on se luontoyhteys ja jonkinlainen voimaantuminen, joka metsäilystä tarttuu mukaan kotiinviemisiksi? Vaikka en oikein henkimaailman kanssa muuten tule juttuun, koen tällaisissa maisemissa ja luonnon äärellä hyvää mieltä, rentoudun ja unohdan kaikki ne tuhatmiljoonaa tekemätöntä askaretta. On ihanaa olla luonnon armoilla. Vähän niin kuin olisin turvallisesti eimissään ja enkukaan.


Fiilistelyn lisäksi reissullemme mahtui tottakai myös naurua ja hauskanpitoa. Aiemmista kuvista varmaan huomasit, että eräseikkailumme latupohja oli aika kapea? Tämä tarkoitti sitä, että alamäet piti laskea maltillisesti pertsan latuja pitkin. Ei ollut tilaa mennä suksiauraamaan vauhdin hillitsemiseksi. Ja kuinkas sitten kävikään: alamäestä tuli yhtäkkiä PYLLYMÄKI! Nauroin laskiessani niin kovasti, että tästä taidonnäytteestä kuvatusta videosta saisi aivan mukiinmeneviä gif -animaatioita jaettavaksi erilaisiin somettimiin. Hyvin siis onnistui myös ahterijarrutus...on se kumma, kun ei aikuinen nainen pysy suoralla ladulla pystyssä!

Hiihdimme reissullamme yhteensä noin 4-5km. Lapset olisivat mieluusti hiihtäneet vielä enemmänkin, mutta ruoka-aika alkoi painaa päälle. Moni on ihmetellyt sitä, miksi ihmeessä koululaiseni pitää niin paljon hiihdosta. Tämän(kin) reissun perusteella voin sanoa, että sekä lapset että aikuiset nauttivat suksimisesta silloin, kun hiihtämään lähdetään seikkailumielellä, maisemia ja luontoa ihmetellen sekä omasta vauhdista nauttien. Ei tuolla pöpelikössä ole tekniikalla tai vauhdilla niinkään merkitystä, eteenpäin mennään sitä mukaa kun päästään!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Itsetehdyt, neulotut villahousut

Innostuin viime vuoden loppupuolella taas neulomaan. En ole siinä kovin hyvä, joten tämänkaltainen askartelu menee opettelun piikkiin. No, joka tapauksessa marraskuun pimeinä iltoina laitoin käyntiin isomman projektin, villahousujen neulomisen. Lankana käytin ihan novitalaista perusseiskaveikkaa, eri väreissä tietenkin. ...aikuisten villahousut - neuleohjetta etsimään! Yritin opiskella ja seurata lankavalmistajan sivuilta ohjetta aikuisten villahousuista. Kaverit sen sijaan naureskelivat aherrukselleni - villahousuista tulisi kuulemma aivan kamalat viimeistään vyötäröosuuden kohdalta. Äitini kutsui niitä "damaskeiksi".  Rohkeasti ja sitkeästi neuloin kuitenkin ensin yhden lahkeen, takkusin levennyksissä ja kavennuksissa haarojen kohdalla, koska en ymmärtänyt ohjetta, ja huomasin lopulta, että työn alla olevien pöksyjen leveys on ihan jotain muuta, kuin alkuperäisessä ohjeessa. Eipä yllättänyt, koska neulekäsialani on aika kookasta. Siinä sitten kysyttiinkin vähän sis

Koiran kevyt makuupussi: tee se itse!

Koiralla pitää olla lämmin, kun se lepää. Varsinkin lyhytkarvaisen koiran kanssa telttaillessa, retkeillessä ja mökkeillessä tämä on ollut haasteellista järjestää. Eli koiran oman makuupussin hankintaan olisi ryhdyttävä, mutta mikä olisi hyvä?

Liukulumikengät: erämaasukset vai lumikengät?

Tykkään kovasti luonnosta, talvisista metsistä, suksimisesta ja lumikenkäilystä, joten lähdin innolla kokeilemaan näiden talviliikuntamahdollisuuksien yhdistelmää. Eli liukulumikenkiä. Toisin sanoen leveitä karvapohjasuksia. Erämaasuksien ja lumikenkien hybridiä. Tai kotoisammin sukselointia. Liukulumikenkäilyodotukset olivat kovat: näillä suksilla metsäseikkailu olisi varmasti supermegamahtavaa! Onneksi liukulumikenkiä voi lainata, sillä niiden hankintahinta on varsin räväkkä. Eli lainasukselot kyydissä ja hyvät, nilkkaa tukevat kengät jalassa suuntasin kohti läheistä metsikköä. Sitä samaa, jossa on kivoja lumikenkulointiin sopivia kiipeilykohtia ja hurjia alamäkiä. Kauniita puita ja upeat maisemat, ihana luonnonrauha. Ei valmiita polkuja, vaan puhdasta lumimaastoa niille, jotka tekevät itse omat reittinsä. Edellisviikon lumikenkäilyreissuista ja aiemmasta eräladuilla hiihtämisestä ( Hiihtoseikkailu ) jotain oppineena osasin jo varautua siihen, että todennäköisesti lasken