Haaveilin monta vuotta lumikengistä, mutta jotenkin se aina jäi. Ehkä korkeahkon hankintahinnan vuoksi? Viime vuoden Ylläksen reissulla kokeilin lumikenkäilyä ja rakastuin saman tien.
Kun tänä vuonna löysin tarjouksesta vain muutaman kymmenen euron hintaiset kevytversiot, olin ihan ikionnellinen. Päätin, että halpisversiot saavat riittää minun tarkoituksiini. Ajatus siis oli, että voisimme jatkaa koirani kanssa metsälenkkeilyä myös talviaikaan.
Hiki tippui päätäni pitkin, kun hain lumikengät valtavasta urheiluvälineliikkeestä (sieltä labyrinttikaupasta, jossa pitää kiertää aina kaikki osastot läpi ennen kassoja). Unohdin syödä lounaankin, koska olin niin innoissani - kohta mennään!
Kurvailin lumikengät takapenkillä kotiin, puin koiralle toppatamineet ja suuntasimme loskaiselle teollisuusalueelle testireissuun. En ollut ollenkaan varma, onnistuisiko sauvaton lumikenkäily ison, remmissä riuhtovat nelijalkaisen kanssa. Valitsin siis ensimmäiseen testaukseen helpon maaston, jossa vältämme ylimääräiset kohtaamiset jänisten ja muiden elukoiden kanssa.
Koira vinkui autossa kun askartelin lumikengät jalkaan. Koira ulos, ovet lukkoon ja eikun lampsimaan jättiläiskengillä. Heti alkoi hymyilyttää, ja olo oli kuin lumimiehellä. Täältä tullaan ikuiset hankiaiset!
Puolen tunnin seikkailun jälkeen olimme molemmat sitä mieltä, että yhteinen liikuntahetkemme on nyt suoritettu - sen verran rankkaa oli nostella monta kiloa räntää jokaisella askeleella. Kömmimme autoon ja ajoimme takaisin kotiin.
Vaikka kokemus olisi voinut olla talviromanttisempikin, tunsin heti että olemme löytäneet upean yhteisen talvilajin. Tarjouskenkulat toimivat olosuhteisiin nähden vallan mainiosti. Tervetuloa siis vuosi 2018 ja lumikenkäseikkailut!
Kun tänä vuonna löysin tarjouksesta vain muutaman kymmenen euron hintaiset kevytversiot, olin ihan ikionnellinen. Päätin, että halpisversiot saavat riittää minun tarkoituksiini. Ajatus siis oli, että voisimme jatkaa koirani kanssa metsälenkkeilyä myös talviaikaan.
Lumikenkäkauppaan
Hiki tippui päätäni pitkin, kun hain lumikengät valtavasta urheiluvälineliikkeestä (sieltä labyrinttikaupasta, jossa pitää kiertää aina kaikki osastot läpi ennen kassoja). Unohdin syödä lounaankin, koska olin niin innoissani - kohta mennään!
Kurvailin lumikengät takapenkillä kotiin, puin koiralle toppatamineet ja suuntasimme loskaiselle teollisuusalueelle testireissuun. En ollut ollenkaan varma, onnistuisiko sauvaton lumikenkäily ison, remmissä riuhtovat nelijalkaisen kanssa. Valitsin siis ensimmäiseen testaukseen helpon maaston, jossa vältämme ylimääräiset kohtaamiset jänisten ja muiden elukoiden kanssa.
Koira vinkui autossa kun askartelin lumikengät jalkaan. Koira ulos, ovet lukkoon ja eikun lampsimaan jättiläiskengillä. Heti alkoi hymyilyttää, ja olo oli kuin lumimiehellä. Täältä tullaan ikuiset hankiaiset!
 |
| Ihan uudet ja ikiomat lumikengät testissä |
Testissä ikiomat lumikengät
Ensimmäinen askellus hankeen upotti kymmenisen senttiä, ja märkä lumi kertyi kengän päälle. Hyvä reisitreeni siis tuloillaan. Käppäilimme koiran kanssa edestakaisin hangessa ja samalla koira loikkelehti itsensä väsyksiin. Reppana yritti välillä saada helpotusta kulkemiseen tulemalla minun lumikenkieni päälle. Mutta taisi sillä olla hauskaakin, kun kerrankin sai koikkelehtia ympäriinsä korvat lepattaen ja hermoilematta vastaantulijoista.
Puolen tunnin seikkailun jälkeen olimme molemmat sitä mieltä, että yhteinen liikuntahetkemme on nyt suoritettu - sen verran rankkaa oli nostella monta kiloa räntää jokaisella askeleella. Kömmimme autoon ja ajoimme takaisin kotiin.
Vaikka kokemus olisi voinut olla talviromanttisempikin, tunsin heti että olemme löytäneet upean yhteisen talvilajin. Tarjouskenkulat toimivat olosuhteisiin nähden vallan mainiosti. Tervetuloa siis vuosi 2018 ja lumikenkäseikkailut!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!