Junista, junamatkoista ja matka-ajasta

Olkoon se aika sitten omaa tai yhteistä, se on tärkeä osa onnistunutta matkaa!

Luin viime viikolla novellin, jossa käsiteltiin junia (Pasi Jääskeläinen, Missä junat kääntyvät).  Kirjailija kietoi junien ympärille ihmisen mielen hyvinvoinnin rajamailla leikittelevän scififantasiakertomuksen, jossa tosi ja epätosi kietoutuivat kauniisti yhteen. Novellin päähenkilö ei halunnut kuullakaan junista, hänhän oli järjen ihminen, kun taas hänen mielikuvitusmaailmoja maalaileva lapsensa pelkäsi ja rakasti junia yli kaiken.

Ketkä kulkevat junilla?

Jäin pohtimaan erilaisten ihmisten suhtautumista juniin, kun edessämme oli tulevana viikonloppuna matka Helsinkiin ja mietin, minkä kulkuneuvon tällä kertaa valitsisimme. En halunnut ajaa pitkää matkaa, toivoin yhteistä aikaa lapsen kanssa jutellen ja ennen kaikkea halusin vain olla möllöttää. Valinta oli siis selvä: me menisimme junalla. Mutta millaiset ihmiset sitten päätyvät valitsemaan junamatkan? 

Järjen ihmiset eivät käytä junia:

Kaikki eivät halua matkustaa junalla ja/tai kokevat junalla matkustamisen hankalaksi rasitteeksi useasta eri syystä. Eihän niistä junista voi tietää, ne kulkevat milloin kulkevat ja ihan missä milloinkin haluavat, sinne tänne pysähtyvät ja ainakin väärillä raiteilla puksuttavat. Parempi siis mennä omalla autolla. Tai bussilla. Tai vaikka kävellen, kunhan ei tarvitse olla junan armoilla.

Ne, jotka eivät nyt ehdi haaveilla, eivät tällä kertaa käytä junaa:

Sitten ovat tietenkin ne, jotka mieluusti matkustaisivat junalla, mutta käytännön syistä päätyvät valitsemaan jonkin muun kulkuneuvon. Juna-asemalle saattaa olla liian hankala kulkea, koska muu julkinen liikenne ei synkkaa junien aikataulujen kanssa. Varsinkin täällä maakunnissa tämä on ihan oikea ongelma! Ja onhan juna vähän hinnakkaampi vaihtoehto, vaikka junamatkojen hinnat ovatkin laskeneet viime vuosina. 

Pimeällä junasta ei tietenkään näe ulos. Sen sijaan ihana, unenomainen tunnelma heijastuu ikkunoista.

Haaveilijat varaavat aikaa mielikuvitukselleen aina, kun se on mahdollista:
Itse taidan kuulua niihin ihmisiin, jotka pitävät junista ja siitä vapauden tunteesta, kun matkanteon voi ulkoistaa jollekin isommalle vetojuhdalle. Olen istunut junan kyydissä ympäri Suomen ja halki Euroopan. Junamatkaan yhdistyvät mielessäni upeat Alppimaisemat, kun pitkän tunnelipimeyden jälkeen näimme taas päivänvalon jossain Sveitsin ja Italian välillä. Toisaalta junamatkoihin kuuluu olennaisesti päivänokosten utuinen pöpperö - Plim! Hetken kuluttua Pieksämäki. - ai ihanaa, vielä ei tarvitse herätä. Hetki vielä omassa maailmassa.

Entä miten siellä junassa voi viihtyä?

Junassa on tilaa istua kunnolla, kävellä, käpertyä unille, mennä ravintolaan, syödä eväitä, lukea, tehdä töitä ja vaikka neuloa. Kun ei tarvitse itse ajaa, eikä matkapahoinvointikaan häiritse, voi tehdä omia juttuja ja ajatella omia ajatuksia. Saan nukahtaa äänikirjaa kuunnellen. Tai kirjoittaa vaikka blogia. Koska nautin matkailusta junan kyydissä, maksan mielelläni näistä kaupungista toiseen siirtymisistä hieman ekstraa.

Kun varaan itselleni mukaan riittävästi tekemistä, matka kulkee niin nopeasti, etten aina edes huomaa kulkeneeni Kuopiosta Helsinkiin. Niin kuin viime perjantaina: söin lapseni kanssa eväitä, ihmettelin kanssamatkustajia, luin e-kirjaa ja hesaria, luin lapselle ääneen tavallista kirjaa ja pelasin yli puoli tuntia laiva on lastattu -peliä. Lisäksi arvailimme sanoja hirsipuu -pelin myötä ja pelasimme itse keksimillämme kuvioilla ristinollaa.

Istuimme vierekkäin ja kikattelimme yhdessä vanhoille vitseille. Junamatkan kylkiäisinä saatiin siis stressitöntä yhdessäoloa ja sellaista tekemistä ja olemista, jolle on kotona joskus (lue: yleensä) vaikeaa löytää aikaa. Ainakin sellaista aikaa, jolloin minäkin malttaisin olla täydellisen läsnä.

Aikaa rauhoittua yhden tekemisen äärelle ja järjestellä omia ajatuksiaan.

Entä kun se juna on myöhässä ja on KIIRE!

Vaikka muuten olen aikamoinen monta rautaa tulessa -touhottaja, en kuitenkaan ole niitä ihmisiä, joilla on jo matkustaessaan kiire perille. Suhtaudun kaikkiin matkoihin siten, että ne alkavat jo silloin kun lähden kotiovesta. Voin itse valita, nautinko matkasta vai käytänkö aikani "milloinolenperillä" -tuskailuun. Ehkä siksi en oikein osaa edes hermostua, vaikka juna olisikin vähän myöhässä. Saattaisinhan aivan hyvin autoillessanikin jumittua johonkin sumppuun tai kääntyä väärästä kohdasta oikealle.

Mieluummin siis matkustan rauhallisin mielin ja stressittömästi. Hermoilu tuskin auttaa minua tai muitakaan matkustajia yhtään nopeammin perille sinne, minne kukakin on menossa. Junilla on oma aikataulu, tahto ja mieli, joten aivan yhtä hyvin voin siirtää vastuun matkanteosta niille ja keskittyä itse johonkin oleellisempaan ja tärkeämpään. Kuten mielikuvitusmaailmoihin, lapseni kanssa hassutteluun tai tämän blogipostauksen luonnosteluun.

Junamme oli myöhässä perjantaina, aivan niin kuin kaikki muutkin pitkän matkan junat. Meitä se ei  haitannut yhtään, jätimme kiireen kotiin ja annoimme junan viedä.