Anniel.ina

Harry Potter In Concert - nämä tavalliset tallaajat lähti sinfoniaorkesterin keikalle! Tykkään fiilistellä, tanssia, laulaa, taputtaa livemusiikin tahtiin. Joskus on ihanaa myös rauhoittua vain kuuntelemaan ja katselemaan, antaa musiikin kuljettaa ajatuksia uusia uria pitkin. Tähän tarkoitukseen sopii hyvin monenlainen musiikki, mutta jostain syystä olen vierastanut koko elämäni ajan ns. korkeammalle tasolle asettamaani musisointia, kuten sinfoniaorkestereiden konsertteja. Viimeaikaiset kokemukseni ovat siis olleet aivan toisenlaisesta musiikista. Sivistyksessäni on ollut kammottava aukko, myönnän. Olen sen sijaan kunnostautunut festarimusiikin tahtiin jammailussa, rokkikeikoilla ja isojen lavojen edessä korvatulppien kanssa askartelussa ja hirmuisen jytinän ja tärinän aikaansaamissa henkisissä transsitiloissa sekä ylenpalttisessa musiikkivouhotuksessa. Tai no, joskus ehkä vähän itkeä tirautankin kesken keikan, jos musiikki menee kunnolla luihin ja ytimiin saakka. Halusinkin...

Parhaillaan olkkarista kuuluu vanhan kasibittisen Nintendon retropimpelipompeli, kun Super Mario jytää eteenpäin jäämaailmassa. Silloin joskus dinosaurusaikaan vietin itse päivät pitkät Nintendon kanssa, eikä minulla ollut peliaikoja. Sen Nintendon, joka nyt vuosikymmenten jälkeen haisee pahalle, pätkii joskus ja kuulostaa karsealta. Ja näkyy telkusta vain historiaan jääneiden analogisten kanavien kautta. Niillä on pelattu niin että johdot ovat irti. Myös hampaanjäljet löytyvät toisesta ohjaimesta ja A -nappula on painunut pohjaan. Nintendo 8bit: tekniikkaa harrastavan perheen lemppari pelikone Kasibittinen pesee meillä mennen tullen pleikat, täppärit, mobiilipelit ja uudemmat nintsikat. Miksi? Sehän on superkökkö, älyttömän vaikea tasopomppimista harjaannuttava pelikone, jossa ei ole mitään kehittävää tai älyllistä. Senkun pompit ja toivot parasta siihen saakka, kunnes et enää jaksa yrittää. Silti, kun pelaa nintsikalla, voi aivan hyvin keskustella toisten kanssa päivän...