Anniel.ina

Muutama vuosi sitten kesän lomamatkakohteeksi valikoitui Kroatia. Matkalle pakattiin teltta, retkipatjat, trangia, nukkumislakanat ja hellevaatteet. Ja miten matkasuunnitelma tehtiin? Varattiin meno-paluuliput Dubrovnikiin, ilmastoitu auto 14 vuorokaudeksi ja ensimmäiseksi yöksi majoitus läheltä lentokenttää. Arveltiin, että muun matkan ajan mennään minne nenä näyttää. Matka alkaa Pian olimme Dubrovnikin lentokentän heinäkuisen helteen puristuksessa. Apua, miten kuumasti aurinko iski, kun poimimme matkalaukut käsivarsille ja yritimme etsiä väsynein lentokonesilmin autovuokraamoamme. Mutta sieltähän se löytyi ja saimme lainasitikan. Se ei ollut se auto, jonka olimme varanneet, mutta hyvin samankaltainen. Kuvasimme auton epäselvyyksien välttämiseksi ja minä etsiydyin ratin taakse. Mummon piti olla apukuskina, joten viritin mummolle täppärinavigaattorin käyntiin ja lähdin ajamaan kohti Dubrovnikia. Kun olimme ajaneet edestakaisin ja takastakaisin parin tunnin ajan Dubrovnikin lähiö

Kevään ensimmäisten merkkien eli varovaisesti lämmittävän auringonpaisteen ja linnunlaulun aikaan tuntuu sille, että kesä saisi jo tulla. Mahdollisimman pian, kiitos. Tunne vain pahenee, kun talviliikuntalajit sulavat pois. Muutaman kerran olen ollut reissussa juurikin maaliskuussa. Olen tutustunut talviunesta heräävään New Yorkiin ja alkukeväiseen Lissaboniin. Ihanaa, kun voi kelata kevättä vähän eteenpäin. Maaliskuu on siis minulle sama kuin matkakuumekuu. Jonnekin olisi kiva päästä. Nyt pitkän ja suurilumisen talven jälkeen tekisi mieli mennä ihan reilusti etelään, aurinkoon, johonkin lämpimään, ehkä vähän patikoimaan luonnon äärelle, mutta ennen kaikkea uimaan ja nauttimaan kesästä. Haluaisin lähteä matkalle tällä kertaa mahdollisimman helposti. Uskallanko kokeilla pakettimatkaa omatoimimatkan tai reppureissun sijaan? Matkakohdevaihtoehtoja Kylpylän saunassa kuulin kehuja ja suosituksia Azoreista. Azoreilla olisi kaunis luonto lähellä, jotain eksoottistakin ihailta

Olen kirjojen lukemisen kanssa aika tuulellakäyvä. Liika kiire on mieluinen tekosyy, samoin kuin kaikki muut mahdolliset häiriöt. Tuntuu, että lukemiseen on lupa vasta silloin, kun ei ole mitään muuta tekemistä. Tai silloin, kun on syystä tai toisesta ihan pakko lukea. Uutta kirjaa on vaikea aloittaa tai rauhoittua kesken olevan teoksen pariin, vaikka tiedän että nautin lukemisesta. Miksi näin? Miksi on paljon helpompaa uppoutua lyhyisiin tekstinpätkiin vaikkapa somettimien äärellä? Kun ei ole kivaa luettavaa, lukuinto hiipuu. Muistelen, että peruskoulussa oli pakko lukea opettajan valitsemia teoksia. Kaikki ala-asteluokkamme 26 oppilasta ohjeistettiin lentävän kattomiehen pariin tai mikälielokki -kirjojen maailmaan. Kaikkien piti lukea samat kirjat ja osata vastata kysymyksiin, joita kirjasta esitettiin. Lukemisella oli tietenkin aina aikataulu. Tykkäsin lukea. Ala-asteen alussa luin kirjaston Neiti Etsivät, Bertin päiväkirjat, Tiinat ja paljon muuta lasten- ja nuortenkirjall

Tykkään kovasti luonnosta, talvisista metsistä, suksimisesta ja lumikenkäilystä, joten lähdin innolla kokeilemaan näiden talviliikuntamahdollisuuksien yhdistelmää. Eli liukulumikenkiä. Toisin sanoen leveitä karvapohjasuksia. Erämaasuksien ja lumikenkien hybridiä. Tai kotoisammin sukselointia. Liukulumikenkäilyodotukset olivat kovat: näillä suksilla metsäseikkailu olisi varmasti supermegamahtavaa! Onneksi liukulumikenkiä voi lainata, sillä niiden hankintahinta on varsin räväkkä. Eli lainasukselot kyydissä ja hyvät, nilkkaa tukevat kengät jalassa suuntasin kohti läheistä metsikköä. Sitä samaa, jossa on kivoja lumikenkulointiin sopivia kiipeilykohtia ja hurjia alamäkiä. Kauniita puita ja upeat maisemat, ihana luonnonrauha. Ei valmiita polkuja, vaan puhdasta lumimaastoa niille, jotka tekevät itse omat reittinsä. Edellisviikon lumikenkäilyreissuista ja aiemmasta eräladuilla hiihtämisestä ( Hiihtoseikkailu ) jotain oppineena osasin jo varautua siihen, että todennäköisesti lasken

Hyvä loma on tehty sopivasta tekemisen määrästä, aikatauluttomuudesta, ulkoilmasta, naurusta ja hyvästä mielestä Kirjoitin reilu viikko sitten siitä, kuinka aion viettää hiihtoloman tänä vuonna kuopiolaisissa tunnelmissa. Odotin lomalta ennen kaikkea hyvää hiihtelyfiilistä, mutta myös muuta rentoa olemista. Lomalla olisi paljon liikuntaa, mutta en mittaisi liikunnasta kertyviä kilometrejä tai tunteja, ainakaan kovin tarkasti. Jos jotain mittaria käyttäisin, se olisi hyvä mieli, läsnäolokyky ja rento olo. Lauantaisen hiihtoseikkailun jälkeen meillä oli vuorossa löhöilypäivä. Sunnuntaina loikoiltiin siis ihan hyvällä omallatunnolla kirjojen ja elokuvien parissa karkkipusseja rapistellen. Kun ottaa itsestään kerralla paljon irti, kaipaa kroppa hetken verran tankkausta ja rauhallista möllöttelyä sohvan nurkassa. Hiihtämistä, lumikenkiä, elokuvia... Hiihtoloma saapui maanantaiaamuna kauniissa auringonpaisteessa. Pakkanen kipristeli aamulenkin aikana koiran varpaita aika ärhäkäs

Hiihtoloma...pohjoiseen? Aiempina vuosina hiihtoloma on tarkoittanut samaa kuin hiihtelymatka Lappiin. Lapin vetovoimana on kuvankaunis luonto, tunturimaisemat, tykkylumi ja luonnonrauha. Ja niin ajattelee aika moni muukin. Lappilaisilla laduilla on rauha kaukana näin lomien aikaan, kun kymppiviikon lomalaiset tavoittelevat yhtä aikaa samoja elämyksiä. Tänä vuonna lunta piisaa myös Kuopion korkeudella. Itse asiassa joinain päivinä olen pohtinut, että todennäköisesti vuosi 2018 on se, jolloin kotini hautautuu lumen alle. Positiivista on, että tällainen oikea, aito talvi on valuttanut osan pohjoisemman alueen talvitaikamaailmasta kotiovelleni saakka. Lumiurheilumahdollisuudet alkoivat jo ennen joulua ja nyt hiihtoloman aikaan auringonpaiste kannustaa kokeilemaan omia rajoja hiihtämisen, luistelun ja muun ulkoilun merkeissä. Tervetuloa siis Kuopion hiihtoloma! Tänä vuonna en matkusta hiihtolomaksi pois, vaan otan kaiken irti kotikaupungin tarjonnasta. Tiesitkö, että Kuopi