Anniel.ina

Viime torstaina auto pakattiin taas ääriään myöten täyteen ja nokka käännettiin kohti pohjoista. Halusimme päästä nauttimaan ruskasta muutamalla uudella elämyksellä: ensimmäistä kertaa minulla oli mukana koira telttailuretkellä Lapissa ja ensimmäistä kertaa autoon sidottiin myös omat maastopyörät. Määränpäänämme oli Kiilopää. Ja koska sinne oli aika pitkä ajomatka, päätimme kiertää Haaparannan kautta. Tunti sinne tai tänne, eikös! ...ja matkalla muistin, että ainiin, koiran kanssa ei tosiaan voi vaihtaa maata ihan tuostanoinvaan. Jäimme siis dalmatiankoiraherran kanssa vain haistelemaan Ruotsin tuoksuja Tornion puolelle. Kello lähenteli jo puoltayötä, kun olimme Sodankylässä. Ukkonen salamoi edessä lepäävällä mustalla yötaivaalla. Harmittelin ensin pilvistä säätä ja tähtien näkymättömyyttä, mutta salamoiden välkehdintä syyskuun yössä oli kertakaikkisen upea näky.

Kun ystäväni pyysi minua matkaseuraksi yön yli kestävälle alkusyksyn patikkaretkelle, lähdin mukaan oikein mielelläni. Valitsimme matkakohteeksi Hiidenportin kansallispuiston , jonne olisi kohtuullinen ajomatka. Arvelimme, että pienemmän paikkakunnan (Valtimo-Kuhmo-Sotkamo?) luontoretkikohteessa olisi enemmän retkeilyrauhaa. Varsinkin, jos emme lähde patikoimaan kaikkein suosituimmalle alueelle. Pakkasimme rinkat täyteen makuupussia ja ruokaa, retkikeitintä ja telttaa, ja laitoin taskuuni paperikartan alueesta varmuuden vuoksi. Matkamme käynnistyi Käärmesärkältä, josta lähdimme patikoimaan kohti laavuja. Myöhemmin kuulimme, että Käärmesärkkä on nimensä mukaisesti käärmeiden asuinsija...