Anniel.ina

Viime kesänä alkanut maastopyöräilyinnostukseni sai taas jatkoa uudella reissulla. Edellisenä syksynä huristelimme Kiilopään maisemissa. Ja tämän kesän Lapin autoilumatkan tuliaisina päätin, että Ylläksen maastopyöräilyreitistö on seuraava matkakohde. Ja kas, eräänä kauniin sateisena perjantaiaamuna pyörät sidottiin autoon kiinni ja startattiin Lappia kohti. Aikaa paikan päällä olisi tällä pikamatkalla vain yksi päivä - ihan sama, kunhan nyt vaan päästään käymään!

Viime torstaina auto pakattiin taas ääriään myöten täyteen ja nokka käännettiin kohti pohjoista. Halusimme päästä nauttimaan ruskasta muutamalla uudella elämyksellä: ensimmäistä kertaa minulla oli mukana koira telttailuretkellä Lapissa ja ensimmäistä kertaa autoon sidottiin myös omat maastopyörät. Määränpäänämme oli Kiilopää. Ja koska sinne oli aika pitkä ajomatka, päätimme kiertää Haaparannan kautta. Tunti sinne tai tänne, eikös! ...ja matkalla muistin, että ainiin, koiran kanssa ei tosiaan voi vaihtaa maata ihan tuostanoinvaan. Jäimme siis dalmatiankoiraherran kanssa vain haistelemaan Ruotsin tuoksuja Tornion puolelle. Kello lähenteli jo puoltayötä, kun olimme Sodankylässä. Ukkonen salamoi edessä lepäävällä mustalla yötaivaalla. Harmittelin ensin pilvistä säätä ja tähtien näkymättömyyttä, mutta salamoiden välkehdintä syyskuun yössä oli kertakaikkisen upea näky.

Käytiin Lapissa, Sallatunturilla. Ollaan käyty aiemminkin ja liikuttu luontoreittejä pitkin lähinnä jalkaisin. Tykkään Sallatunturin maisemista ja siitä, että ympärillä on mahdottoman hiljaista ja rauhallista. Koska tämän kesän Lapin reissumme aikaan oli keskikesän juhla, juhannusviikonloppu, halusimme vähän juhlistaa reissua tekemällä jotain erityistä. Vuokrasimme juhlan kunniaksi koko viikonlopuksi käyttöömme sähköavusteiset fatbiket.