Anniel.ina

Ruuanlaitto herättää tunteita. Yksi sanoo pitävänsä ruuanlaitosta, toinen kuvittelee pitävänsä, kolmatta ei voisi vähempää kiinnostaa koko touhu ja neljäs tekee ruokaa, koska on pakko. Koska saan käyttää päiväni ajatustyötä tehden (onneksi!), on kotiruokamenun miettiminen sellainen asia, joka jää helposti kaiken muun jalkoihin. Niinpä minusta tulee loppuviikkoa kohden se kolmas, jota ei voisi vähempää kiinnostaa seisoa lieden äärellä polttamassa ruskeaa kastiketta kattilan pohjaan. Kun  The Kuivausrumpu reippaasti ja tarmokkaasti tuottaa sisuksistaan yhä uuden ja uuden kasan puhtaita vaatteita, minä puolestani istun yleensä keittiönpöydän ääressä tuijottamassa leivinuunin reunalle ripustamaani kylttiä. Se toteaa tylysti, että "Kotityöt ovat kykyjeni haaskausta". Niinpä. Mistä löytäisin luovuutta useamman nälkäisen suun ruokkimiseen joka ikinen päivä? Tiedätkö tunteen? Sen, kun jääkaapissa on kummallisia aineksia, joiden yhteenlaskeminen tuottaa päänvaivaa. Kun 1+1 ei ...

Jännittävää se ainakin on. Kävin viime viikolla paikallisen ravintolan järjestämässä hyönteisravintoillassa, eli meidän kesken sirkkaillassa. Sirkkailtaan kuului lyhyt luento hyönteisravinnosta, jonka jälkeen kaikki osallistujat saivat vähän makustella, mille ne sirkat suussa oikein tuntuvat. Ovatko ne hyviä, uskallanko syödä? Miksi hyönteisravintoa? Istuimme tiiviissä luentotilassa ja kuuntelimme, kun Niittykummun maatila esitteli tuotettaan. He kertoivat, että hyönteissyönti on maailmalla varsin yleistä. Ötökät ovat varsinainen superproteiinilähde. Ja niistä ei tule ollenkaan ruokahävikkiä tuotantovaiheessa, koska öttiäiset voi syödä kokonaan. Aikamoinen etu perinteiseen lihatuotantoon verrattuna! Hyönteissyöntiä perustellaan eettisyydellä ja ympäristöystävällisyydellä. Juuri tästä syystä itsekin entisenä kasvissyöjänä suhtaudun aiheeseen positiivisella, mutta ehkä vähän varovaisella mielenkiinnolla. Tällä hetkellä tosin hyönteisravinnon saanti on Suomessa hieman hankalaa...