Anniel.ina

Aina ei tarvita viimeisen päälle tehtyjä hiihtolatuja Olemme hiihdelleet pari kertaa ihan itsetehdyillä laduilla, vaikka enimmäkseen suksimmekin hienoilla kaupungin tarjoamilla latuverkostoilla. Onhan se mukavaa, kun hyvällä, kovaan menoon optimoidulla ladulla mahtuu hiihtelemään viekukkain ja samalla jutellen. Myös mäkiosuuksilla on lapsen kanssa helppoa, kun on riittävästi tilaa harjoitella ja olla väistettävänä, ja ehkä toisinaan voi myös pötkötellä hetken aikaa keskellä luisteluhiihtokaistaa. Siis silloin, kun kukaan ei satu tulemaan edestä tai takaa ohi! Viikonlopun maaseutuajelulla bongasimme kerta kaikkiaan kummallisen näköisen ladun. Pelkkä yksinäinen perinteisen ladun ura kulki peltoa pitkin ja katosi johonkin metsän uumeniin. Sinne oli päästävä lasten kanssa! Millainen seikkailu meille tulisikaan, kun lähtisimme kokeilemaan rajojamme (ja hiihtotaitojamme) johonkin umpipöpelikköön. Luin ennen lähtöämme kylän esittelystä, että kyseiset ladut totta tosiaan ovat olemass

Jännittävää se ainakin on. Kävin viime viikolla paikallisen ravintolan järjestämässä hyönteisravintoillassa, eli meidän kesken sirkkaillassa. Sirkkailtaan kuului lyhyt luento hyönteisravinnosta, jonka jälkeen kaikki osallistujat saivat vähän makustella, mille ne sirkat suussa oikein tuntuvat. Ovatko ne hyviä, uskallanko syödä? Miksi hyönteisravintoa? Istuimme tiiviissä luentotilassa ja kuuntelimme, kun Niittykummun maatila esitteli tuotettaan. He kertoivat, että hyönteissyönti on maailmalla varsin yleistä. Ötökät ovat varsinainen superproteiinilähde. Ja niistä ei tule ollenkaan ruokahävikkiä tuotantovaiheessa, koska öttiäiset voi syödä kokonaan. Aikamoinen etu perinteiseen lihatuotantoon verrattuna! Hyönteissyöntiä perustellaan eettisyydellä ja ympäristöystävällisyydellä. Juuri tästä syystä itsekin entisenä kasvissyöjänä suhtaudun aiheeseen positiivisella, mutta ehkä vähän varovaisella mielenkiinnolla. Tällä hetkellä tosin hyönteisravinnon saanti on Suomessa hieman hankalaa

Parhaillaan olkkarista kuuluu vanhan kasibittisen Nintendon retropimpelipompeli, kun Super Mario jytää eteenpäin jäämaailmassa. Silloin joskus dinosaurusaikaan vietin itse päivät pitkät Nintendon kanssa, eikä minulla ollut peliaikoja. Sen Nintendon, joka nyt vuosikymmenten jälkeen haisee pahalle, pätkii joskus ja kuulostaa karsealta. Ja näkyy telkusta vain historiaan jääneiden analogisten kanavien kautta. Niillä on pelattu niin että johdot ovat irti. Myös hampaanjäljet löytyvät toisesta ohjaimesta ja A -nappula on painunut pohjaan. Nintendo 8bit: tekniikkaa harrastavan perheen lemppari pelikone Kasibittinen pesee meillä mennen tullen pleikat, täppärit, mobiilipelit ja uudemmat nintsikat. Miksi? Sehän on superkökkö, älyttömän vaikea tasopomppimista harjaannuttava pelikone, jossa ei ole mitään kehittävää tai älyllistä. Senkun pompit ja toivot parasta siihen saakka, kunnes et enää jaksa yrittää. Silti, kun pelaa nintsikalla, voi aivan hyvin keskustella toisten kanssa päivän

Kirpparilöydöistä on sen tuhat ja sata postausta. Kirppari-into on siis ilmiö ihan itsessään, joten minäkin kerron kokemukseni kirppistelystä. Kirpputoriasiakkaista vain jotkut haalivat perinteisiä arvoesineitä, mutta useimmat käyvät kirppareilla ihan vaan huvin vuoksi. Ajatuksella, että jos nyt jotain sattuisi löytymään. Minäkin käyn huvin vuoksi, mutta joskus yritän shoppailla ihan ostolistankin kanssa. Ainut vaan, että silloin en koskaan löydä etsimääni, tai ainakin joudun tyytymään johonkin vähemmän laadukkaaseen tai pikkuisen rikkinäiseen tuotteeseen. Ostosvimmaa kirpputorilla: kolme toppatakkia vahingossa Vaikka periaatteessa olen ylenpalttista kuluttamista vastaan, kirppareilla iskee armoton ostosvimma. Jos näen jonkun haluamani vaatemerkin tuotteita, melkein aina ne päätyvät ostoskoriini siitä huolimatta, että onko niille oikeasti tarvetta vai ei. Esimerkiksi tälle vuodelle olen onnistunut haalimaan lapselleni vahingossa kolmet tai neljät toppavaatekerrat. En vain muista

Pyykinpesu - voisiko sitä helpottaa pienellä luksuksella? Mitä mieltä olen pyykinpesusta? Voisiko pyykkirumbaa helpottaa kuivausrummun avulla? Millaisia kokemuksia kuivausrummusta meidän koirataloudessa? Ristiriitainen pyykinpesijä Opin pesemään pyykkini itse vasta muutettuani kotoa pois. Poikaystäväni opetti, miten kone täytetään, mihin lokeroon pesu- ja huuhteluainetta ladataan ja mistä nappulasta kone käynnistetään. En siis voi syyttää kotikasvatusta tästä nykyisestä pyykkiesimiesnaisen roolistani, vaan olen täysin vapaaehtoisesti kasvanut siihen ajan kuluessa ja pyykkäystaitojeni kasvaessa. Tykkään siitä, että saan järjestellä vaatteet koneeseen siten kuin itse haluan. Silloin keltaiset hupparit tulevat ulos koneesta keltaisina ja valkoiset valkoisina. Tähän vaiheeseen asti pyykinpesu on kivaa. Ihanaa, puhdasta pyykkiä monta kiloa! Mutta mutta. Pyykkien ripustaminen kuivumaan on aina ollut minulle akilleen kantapää. Se ajoittuu aina väärään hetkeen. Ripustaminen pitäi

Äänikirjan ideana on rauhoittua kuuntelemaan, kun joku toinen lukee. Ja oppia samalla uutta kirjallisuuden parissa rauhoittuen ja rentoutuen. Äänikirjojen kuuntelu on parhaimmillaan silloinkin, kun itse ei jaksa tai voi lukea, mutta haluaa silti siirtää ajatuksensa johonkin arkielämän ulkopuolelle.  Onneksi äänikirjoja onkin jokaisen makuun: on tietokirjoja, hyvänolonkirjoja, romaaneja, lasten kirjoja... Kuunneltavaa voi lainata kirjastoista tai hankkia kirjakaupoista, ostaa kirjasovelluksiin käyttöoikeuksia tai kaivella äänitteitä netin uumenista.  Meillä äänikirjat ovat olleet päivittäisessä käytössä jo kymmenisen vuotta, mutta mobiiliversion kuunneltavine ja luettavine e-kirjoineen hankin vasta viime kesänä. Ja sen myötä itsekin innostuin kirjojen kuuntelun helppoudesta ja siitä, että voin upota kirjojen maailmaan ihan missä tahansa olenkin. Keskittymisharjoituksia Täytyy myöntää, että minun on vaikea keskittyä kuuntelemaan puhetta. Jos puhuja, tai tässä tapauksessa ää

Lapsen kanssa laduilla Toissatalvena kävin kerran poikani kanssa hiihtämässä Kolmisopesta Pilpan majalle pullakahveille. Reissu oli ihan kiva, mutta laduilla oli hurjasti ruuhkaa. Vaikka olen sitä mieltä, että talviliikuntareiteille varmasti mahtuvat kaikki liikkujat, olen usein harmikseni todennut, että monet superhiihtelijät vähän närkästyvät hitaammin etenevistä lapsista ja aikuisista. Yleensä hiihtelemmekin lapsen kanssa vähän helpommilla reiteillä eli siellä, missä muutkin kulkijat lähinnä nautiskelevat ulkoilmasta. Uudestaan Vuorilammelle hiihtämään, aikuisten kesken Eilen illalla halusin taas käydä kokeilemassa Vuorilammen hiihtolenkkejä, ks. Kuopion latuverkosto täältä: Kuopion ladut . Nyt omatkin taitoni ovat kohentuneet parin vuoden takaisesta retkestä ja olimme lähdössä liikkeelle aikuisten kesken. Vähän kyllä mietin etukäteen, olisivatko Vuorilammen mäet yhtä hurjia kuin edellisellä kerralla. Ja sitä, uskaltaisinko laskea niitä alas ollenkaan ja riittäis

Innostuin viime vuoden loppupuolella taas neulomaan. En ole siinä kovin hyvä, joten tämänkaltainen askartelu menee opettelun piikkiin. No, joka tapauksessa marraskuun pimeinä iltoina laitoin käyntiin isomman projektin, villahousujen neulomisen. Lankana käytin ihan novitalaista perusseiskaveikkaa, eri väreissä tietenkin. ...aikuisten villahousut - neuleohjetta etsimään! Yritin opiskella ja seurata lankavalmistajan sivuilta ohjetta aikuisten villahousuista. Kaverit sen sijaan naureskelivat aherrukselleni - villahousuista tulisi kuulemma aivan kamalat viimeistään vyötäröosuuden kohdalta. Äitini kutsui niitä "damaskeiksi".  Rohkeasti ja sitkeästi neuloin kuitenkin ensin yhden lahkeen, takkusin levennyksissä ja kavennuksissa haarojen kohdalla, koska en ymmärtänyt ohjetta, ja huomasin lopulta, että työn alla olevien pöksyjen leveys on ihan jotain muuta, kuin alkuperäisessä ohjeessa. Eipä yllättänyt, koska neulekäsialani on aika kookasta. Siinä sitten kysyttiinkin vähän sis

Päivitys 22.5.2019 Alkuperäinen pullopeli sai nimen "Nappulalingo" ja löytyy tätä nykyä Lähdepuun tuotteista Voep Olla verkkokaupasta .  Meillä edelleen kovassa käytössä, kierrosnopeus vaan kasvaa ja kasvaa! Lähdepuun Nappulalingo ja Ukko Minulla on vilkas koira. Tai ei se nyt mikään ihan supermenijä ole, mutta kaipaa kyllä monipuolista tekemistä. Jos tekemistä ei ole, se muuttuu sohvalla mollottavaksi olennoksi, jota ei oikein mikään kiinnosta. Lisäksi koirani on jokseenkin fiksu, viihtyy ihmisten kanssa ja haluaa pohtia asioita ihan omassa päässään. Pelkät remmilenkit eivät mitenkään riitä sen tarpeisiin. Joulun vapailla selailimme erilaisia somettimia, ja törmäsimme kivaan ideaan itse tehtävästä koiran aktivointilelusta. Kyseessä on älypeli, jossa koiran tulee herkkuja saadakseen käyttää tassujaan, nenäänsä ja toki myös päätään. Älypelejä meillä oli jo entuudestaan, mutta ne osoittautuivat ajan myötä liian helpoiksi. Tykkään enemmän siitä, että koira vi

...Ja koska innostuin lumikenkäilystä niin paljon (ks. edellinen lumikenkäily -aiheinen teksti ), oli seuraavaksi suunnattava hakemaan toiset, vähän isommat kenkulat. Sellaiset 26 tuumaiset, joiden kylkiäisenä sai sauvatkin. Sitä paitsi yksin kenkulointi ei aina ole ihan niin kivaa, kuin kenkulointi jonkun kanssa. Kaikki kunnia myös koiralle, joka reippaana miehenä lähtee lumiseikkailuihin ihan omilla tassuillaan, ilman mitään ekstravarusteita. Voisikohan sille laittaa pienet tennismailat tassuihin? Kun toinen pari lumimiehen kenkiä matkusti auton takapenkillä ensimmäisen parin kanssa, oli jo kiire oikeaan metsään. Suunnaksi valikoitui läheinen Vanuvuori. Ja vaikka kello varoitteli orastavasta sinisestä hetkestä ja pikaisesta pimeän tulosta, ei se estänyt koeajoa. Kävisimme vain lyhyen reitin, jonka kulkusuunnat ovat entuudestaan tuttuja. Muutaman tunnin päästä totesin, että onneksi otsalamppu tarttui ovensuussa mukaan... Lenkkeilystä lumikenkäilyyn Jalka ylös, toinen jalka a

Haaveilin monta vuotta lumikengistä, mutta jotenkin se aina jäi. Ehkä korkeahkon hankintahinnan vuoksi? Viime vuoden Ylläksen reissulla  kokeilin lumikenkäilyä ja rakastuin saman tien. Kun tänä vuonna löysin tarjouksesta vain muutaman kymmenen euron hintaiset kevytversiot, olin ihan ikionnellinen. Päätin, että halpisversiot saavat riittää minun tarkoituksiini. Ajatus siis oli, että voisimme jatkaa koirani kanssa metsälenkkeilyä myös talviaikaan. Lumikenkäkauppaan Hiki tippui päätäni pitkin, kun hain lumikengät valtavasta urheiluvälineliikkeestä (sieltä labyrinttikaupasta, jossa pitää kiertää aina kaikki osastot läpi ennen kassoja). Unohdin syödä lounaankin, koska olin niin innoissani - kohta mennään! Kurvailin lumikengät takapenkillä kotiin, puin koiralle toppatamineet ja suuntasimme loskaiselle teollisuusalueelle testireissuun. En ollut ollenkaan varma, onnistuisiko sauvaton lumikenkäily ison, remmissä riuhtovat nelijalkaisen kanssa. Valitsin siis ensimmäiseen testaukseen hel