Siirry pääsisältöön

The Kuivausrumpu

Pyykinpesu - voisiko sitä helpottaa pienellä luksuksella?


Mitä mieltä olen pyykinpesusta?
Voisiko pyykkirumbaa helpottaa kuivausrummun avulla?
Millaisia kokemuksia kuivausrummusta meidän koirataloudessa?

Ristiriitainen pyykinpesijä


Opin pesemään pyykkini itse vasta muutettuani kotoa pois. Poikaystäväni opetti, miten kone täytetään, mihin lokeroon pesu- ja huuhteluainetta ladataan ja mistä nappulasta kone käynnistetään. En siis voi syyttää kotikasvatusta tästä nykyisestä pyykkiesimiesnaisen roolistani, vaan olen täysin vapaaehtoisesti kasvanut siihen ajan kuluessa ja pyykkäystaitojeni kasvaessa. Tykkään siitä, että saan järjestellä vaatteet koneeseen siten kuin itse haluan. Silloin keltaiset hupparit tulevat ulos koneesta keltaisina ja valkoiset valkoisina. Tähän vaiheeseen asti pyykinpesu on kivaa. Ihanaa, puhdasta pyykkiä monta kiloa!

Mutta mutta. Pyykkien ripustaminen kuivumaan on aina ollut minulle akilleen kantapää. Se ajoittuu aina väärään hetkeen. Ripustaminen pitäisi tehdä juuri, kun olen lähdössä jonnekin, tai juuri, kun olen menossa nukkumaan tai heti päiväunien jälkeisessä pöpperössä, tai mainostauolla, tai ihan vaan muun ketutuksen yhteydessä. Eikä ripustamista helpota yhtään rajallinen tila: Minne ihmeeseen nämä kaikki märät mytyt saa levitettyä? Entä lakanat, ripustetaanko ne kattoon, pilaanko niillä kotimme ovet? Kysynpä vaan, että kenen asunnossa on mahdollista laittaa koko perheen liinavaatekaappi kuivumaan ilman, että kaikki kankaat ovat rutussa ja kuivuvat niin hitaasti, että alkavat lopulta haista.

Kehittelin vuosien ajan erilaisia pyykinripustustaktiikoita. Keksin hienon systeemin, jolla pyykit pääsääntöisesti mahtuvat kuivumaan, mutta rajoituksena kuivaustilalle oli noin 2,5 koneellista pyykkiä. Ja sitten odottelin, että kosteus sekoittuisi huoneilmaan. Tässä toki meni alkusyksyllä vähän kauemmin, kuin muina aikoina... Ja kun pyykit olivat kuivuneet tönköiksi vaatekoppuroiksi (en käytä enää huuhteluainetta, koska se tuntui ajan myötä tukkivan vaatteita), alkoi niiden taittelu siisteiksi viikatuiksi pinoiksi. En tykkää siitäkään. Ihan kuin joutuisin paketoimaan tolkuttoman määrän epämääräisen muotoisia esineitä. Ja mikä ikävintä, paketoinnin jälkeen seuraa aina vaihe, jossa sain ihan itse mennä toteamaan vaatekaapille, että kaikki tuotokseni ovat väärän muotoisia.

Kuivausrumpu: höpöhöpöä, vai tarvitsemaani arjen luksusta?


Koska ajatukseni pyykinpesua kohtaan ovat jokseenkin kielteiset ja minulla on muutakin tekemistä vapaa-ajallani, olen toivottanut kaikki pyykkityötä helpottavat apukeinot tervetulleiksi. Apukeinoista eniten mietin kuivausrumpua, mutta toisaalta pidin sitä sähkönkulutuksen vuoksi ihan höpöhöpönä. Se ei ikinä sopisi minun ekoajattelumaailmaani! Ja entä vaatteet, kuluisivatko ne puhki? Toki olin käyttänyt kuivureita reppureissuilla ja telttaretkillä Saksassa, Sveitsissä, Kroatiassa, Tanskassa, Norjassa, Islannissa ja Ruotsissa, mutta en koskaan kotimaassa, saati sitten omassa kotonani. Tykkäsin kuitenkin siitä, miten ihanan pehmeiksi vaatteet muuttuivat pyörittyään kuumassa ilmavirrassa. Pientä luksusta leirielämään.

Tänä syksynä tuttavat olivat päättäneet luopua kuivausrummustaan. Sanoin, että ei kiitos. Googlettelin kokemuksia kuivausrummuista ja jäin miettimään sitä, miten paljon kuivuri mahtaisi poimia pyykkieni joukosta pölyä ja koirankarvaa. Vaikka en ole mikään siivousfriikki, olen aika-ajoin kovasti väsynyt meillä velloviin koirankarvoihin - dalmatiankoirasta lähtee tolkuttoman paljon pientä, valkoista karvaa, eli juuri sellaista, jota on melkein mahdotonta poistaa kankaista. Ja koska aiemmin minulla on ollut pidempikarvaisia, tuuheaturkkisia, vaaleita koiria, olen karsinut vaatevarastostani pikkuhiljaa kaikki tummat vaatteet pois. Harmaat ja värikkäät dominoivat pukeutumistani, sillä koirankarvat eivät niissä näy, eikä niitä siis tarvitse teippirullailla. Entä mitenhän kuivuri käsittelisi muut kodintekstiilit, tulisiko sohvan päällysteistä, vilteistä ja tyynynpäällisistä siistimpiä, karvattomampia ja raikkaampia? Voitaisiinko meilläkin joskus nukkua lakanoissa, joita ei ole valmiiksi tikutettu valkoisilla karvoilla?

Kuivuri muutti pyykkikoneen pariksi


Tuttavat kysyivät uudestaan, tarvitsisiko joku kuivausrumpua. Tarjolla olisi vähän käytetty, siisti ja toimiva kondensoiva rumpu, jota ei tarvitsisi edes liittää viemäriin. Hintaakin oli vähän pudotettu. Ja sitten minä päätin kokeilla - meille tulisi vihdoin kuivuri! Selittelin päätöstä itselleni sillä, että kuivausrummun avulla saan pehmeämpiä, pölyttömiä vaatteita, voin taas käyttää mustia päällysvaatteita (joita en siis ollut käyttänyt viimeisen 15 vuoden aikana), ja vapaan koirankarvan määrä vähenee. Onhan se myös jollain lailla ekoa, että ostan uuden kuivurin sijaan käytetyn mallin...onhan? Ehkä rummuttelu vaikuttaisi myös siivouksen tarpeeseen, kun pölyä ja muuta höttöä pyörisi jatkossa vähemmän sohvan alla ja tasojen päällä.

Kuivausrummun säiliön tyhjennys yhden koneellisen jälkeen: en halua, että tälläinen karvapölymössö pyörii kodissani vapaalla jalalla!















Ensimmäinen kerta kuivausrummuttelua oli elämys jo ihan itsessään. Pyykki pyöri ympyrää, rumpu lämmitti kodinhoitohuonetta ja minä tuijotin kuivausrummun oviaukosta tapahtumaa lumoutuneena. Kun ohjelma oli reilun tunnin päästä valmis, koepyykit olivat rutikuivat! Ja niin ihanan pehmeät, että voisin jatkossa unohtaa koppuraisten vaatteiden kanssa puljaamisen. Kuivausrumpu keräsi säiliöön lähes kaikki koirankarvat, ja hurjan määrän pölyä. Puhdasta, pehmeää pyykkiä, ihanaa! Hienoa toki sekin, ettei pyykki enää tuoksunut yhtään miltään.

Arkista rummuttelua


Aluksi ajattelin, että käytän vaatteita kuivausrummussa vain hetken. Sen verran, että enimmät pölyt ja karvat poistuvat, ja pyykki vähän pehmenee. Käytännössä olen kuitenkin pyöritellyt kaikki koneelliset kuivurissa lähes kaappikuiviksi asti. Sain siis lopultakin pakata kodinhoitohuoneen vakiosisusteeksi jääneen kuivausritilähökötyksen sivuun, joten tilaa vapautui oikein mukavasti muuhun käyttöön. Ja edelleenkin, lähes puolen vuoden jälkeen yllätyn siitä, miten siisteiksi vaatteet muuttuvat. Useista kulahtaneista kirpparilöydöistäkin on tullut uudenveroisia rummuttelun jälkeen! Kuivausrummun myötä myös pyykkien jälkihoidosta on tullut melkein kivaa, koska yksi kokonainen työvaihe jää kokonaan pois - enää ei tarvitse ripustaa mitään märkää yhtään minnekään.

Muutamat pöksyt ja paidat ovat kuitenkin hieman ottaneet nokkiinsa kuivurissa. Niiden tilannetta on korjailtu käsin venyttämällä hihoja ja lahkeita entiseen mittaansa ennen vaatekaappilogistiikan käynnistymistä. Toistaiseksi muunlaista vahinkoa ei ole päässyt käymään, vaikka olen hyvin suurpiirteisesti työntänyt kuivausrumpuun villasukat, tekokuidut ja muut erikoisuudet, alusvaatteet mukaan lukien. Toki arvokkaampien erikoiskankaiden kanssa olen käyttänyt hellempiä kuivausohjelmia ja puhtaan villan kanssa taas villalle suunniteltuja kevyehköjä pyörittelyjä. Mutta esimerkiksi aiemmassa postauksessani olleet villahousut käytin ihan normaalikuivauksessa, josta lopputulemana oli juuri oikealla tavalla huopuneet pöksyt.

Entä mitkä ne tulokset ovat - vähenikö koirankarvojen määrä ja pöly?


Niin kuin etukäteen haaveilin, on taloutemme koirankarvamäärä vähentynyt oleellisesti. Kun karvoilla on joku muukin reitti poistua, kuin tavallisen viikkosiivouksen imurinkäytön kautta, pysyvät myös muut kodintekstiilit siedettävässä kunnossa. Koirankarvat eivät eksy enää samalla lailla sohvatyynyistä vaatteisiin kiinni, kun tyynyt piipahtavat säännöllisin väliajoin rummuttelun läpi. En tiedä kuvittelenko, vai olenko laiskistunut ja siivoussilmäni heikentynyt, mutta mielestäni myös huoneilman pölymäärä on ollut viimeisen puolen vuoden ajan laskusuuntainen. Ja ne lakanat! Ihanan pehmeitä, eiminkäänhajuisia ja siksi niin raikkaita, ja ennen kaikkea totaalisen koirankarvavapaita!

Edelleen silloin tällöin mietin, että onko kuivausrumpuni kuitenkin liian epäeettinen härpätin, ja kumpuavatko koetut hyödyt vain omasta laiskuudestani. Onhan se kuitenkin malliesimerkki ympäristöä kuluttavasta materialismista. Mutta silti, tästäkin huolimatta aion pitää kuivausrumpuni ja rummutella pyykkimme jatkossakin. Kuivuri tarjoaa minulle niin paljon tavallisen arjen luksusta ja suuren määrän helpotusta loputtomalta tuntuvien kotityömäärien kanssa. Minusta tuli siis onnekkaan sattuman kautta kuivausrumpufani.


Kommentit

  1. Hei!
    Itseäni ei pyykinpesu hirveästi innosta tai kiinnosta, siksi en halua käyttää siihen liikaa aikaa. Juuri omallakin kohdallani pyykkien ripustaminen on se vaikein kohta. Koskaan ei ole tilaa, aikaa tai energiaa sitä tehdä, mutta pakko on. Olen itsekin harkinnut kuivausrummun hankkimista pesu- ja kuivausprosessia helpottamaan. Tuntuu, että siitä on kuitenkin niin paljon hyötyä, etenkin pölyn poistajana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pölyn ja koirakarvaylläreiden poisto on ehdottomasti iso plussa. Nykyisin voin pitää myös mustia vaatteita :D Aika monen vähän nuhjaantuneen kirpparilöydön habitus on kohentunut kuivausrummun avulla - siitä iso plussa!
      Tosin edelleenkään ne pyykit eivät osaa kävellä itsenäisesti kaappiin...onpahan silti yksi välivaihe vähemmän, kun ei tarvii ripustella roikkumaan juuri mitään.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran kanssa automatkalla ja leirintäalueella - mitä hyvää ja mitä kehitettävää?

Muutama viikko taaksepäin auton keula käännettiin kohti Hankoa..
Matka-aika näytti navigaattorissa noin kuuden tunnin köröttelyä, joten pysähdyksineen kulkemiseen voisi varata melkein työpäivän verran. Huh sentään. Hellepäivä.

Vaikka koirani on kokenut autoreissaaja, tämä Hangon matka olisi sen ensimmäinen kosketus leirintäalueisiin. Ja koska se on hyvin pitkämuistinen, tulisi reissun mennä kokonaisuutena hyvällä mielenvireellä. Onnistunut matka mahdollistaisi leirintäretkeilyn jatkossakin, ehkä jollekin toiselle leirintäalueelle.

Ladattava suihku pihasaunassa

Ja hommahan menee näin: Ensin laitetaan kiukaaseen tulet ja kurkataan riittääkö vesisäiliön vesi. Sitten kannetaan vettä järvestä, kaadetaan vettä ämpäristä vesisäiliöön lämpiämään ja kannetaan vielä vähän lisää vettä.

Kun sauna on lämmin, yhdistellään kuumista ja kylmistä vesistä kunkin henkilökohtaisia vesilämpötilatuntemuksia edes jotenkuten miellyttävä seos isoon saaviin. Tästä saavista kaikki ottavat puhtaan pesuveden kauhalla.

Joku valittaa, että vesi on liian kuumaa ja jonkun mielestä se on liian kylmää. Mutta se kuuluu asiaan.

Entäs, kun saunojia onkin toisinaan viisi, ja yli puolet lapsia?

Lapset viskovat peseytyessään kaksi kolmesta kauhallisesta seinille ja lattialle, koska kauhalla on hankalaa tähdätä. Saa muuten ihan jokusen kerran käydä hakemassa järvestä uutta vettä.

Lopulta, kun muksut töröttävät kylpytakeissaan pukuhuoneessa, alkaa aikuisilla uusi vesirumba. Vesi ei enää ehdikään lämmetä padassa ja jäljelle jääneet peseytyvät ehkä vähän kylmemmällä satsilla.

Mökin pi…

Autolla pohjoiseen? Myö tehtiin se taas - Ruotsin, Norjan ja Suomen Lappi

Lomamatkani suuntautuvat nykyisin lähinnä pohjoiseen. Maisemia, luontoa, kiireettömyyttä ja olemista. Ja kaikki lähti siitä, kun eräänä talvena monta vuotta sitten ajeltiin Ylläkselle hiihtelemään.

Sitten yhtenä kesänä pakkasimmekin teltan mukaan ja suuntasimme Inarin kautta Norjaan ja Altasta takaisin Suomen puolelle. Viime kesänä taas huristelimme Vaasan ja Uumajan kautta Ruotsin läpi Kalajoelle. Ja syksyllä heitettiin keikka Kiilopäässä koiran kanssa telttaillen.

Juu, Lappi on mun juttu!

Entä Ruotsin Lappi, mitä siellä on?