Kirpparikäyntejä ja superlöytöjä!

Kirpparilöydöistä on sen tuhat ja sata postausta. Kirppari-into on siis ilmiö ihan itsessään, joten minäkin kerron kokemukseni kirppistelystä. Kirpputoriasiakkaista vain jotkut haalivat perinteisiä arvoesineitä, mutta useimmat käyvät kirppareilla ihan vaan huvin vuoksi. Ajatuksella, että jos nyt jotain sattuisi löytymään. Minäkin käyn huvin vuoksi, mutta joskus yritän shoppailla ihan ostolistankin kanssa. Ainut vaan, että silloin en koskaan löydä etsimääni, tai ainakin joudun tyytymään johonkin vähemmän laadukkaaseen tai pikkuisen rikkinäiseen tuotteeseen.

Ostosvimmaa kirpputorilla: kolme toppatakkia vahingossa

Vaikka periaatteessa olen ylenpalttista kuluttamista vastaan, kirppareilla iskee armoton ostosvimma. Jos näen jonkun haluamani vaatemerkin tuotteita, melkein aina ne päätyvät ostoskoriini siitä huolimatta, että onko niille oikeasti tarvetta vai ei. Esimerkiksi tälle vuodelle olen onnistunut haalimaan lapselleni vahingossa kolmet tai neljät toppavaatekerrat. En vain muistanut, että olin jo aiemmin ostanut kaappiin odottamaan vähän liian reiluja kokoja kivan näköisiä toppatakkeja ja housuja.

Onnellinen kirpparilöytöretkeilijä uuden paitansa kanssa!

Panosta laatuun, varsinkin lastenvaatteissa!

Syy sille, miksi ostan kirppareilta lähinnä parempilaatuisia merkkivaatteita on yksinkertainen: ne yleensä myös kestävät käytössä halvempia tuotteita paremmin, joten niiden jälleenmyyntiarvo säilyy. Aikuisten vaatteita ei kuitenkaan kannata hankkia jälleenmyyntiarvoa ajatellen, koska niitä on mielestäni aika vaikea saada kiertoon. Tästä voi kuitenkin olla montaa mieltä - toki hyvälaatuiset merkkivaatteet liikkuvat myös aikuisten kokoisina uusiin koteihin. 

Sen sijaan lasten vaatteiden osalta kannattaa muutama ajatus uhrata myös tuotteen myöhemmälle kohtalolle, koska lasten vaatteisiin kohdistuu valtavasti kulutusta ja ne täytyy saada kiertoon aika nopealla tahdilla. Niinpä pidän jo ostovaiheessa huolen siitä, että kun kerran vuodessa pidän oman kirpparipöydän, pääsevät meillä olleet vaatteet vielä uuteen kotiin. Käytännössä siis lapseni vaatettamiseen menee vain muutamia kymmeniä euroja per vuosi, koska myyn hyvänä säilyneet vaatekerrat eteenpäin. 

Entä miten sitten löydän niitä superlöytöjä? 

Pääosin hyvällä tuurilla! Silti voisin vinkata miettimään ostosten ajankohtaa (esim. alennusmyyntien jälkeen) ja kokeilemaan kirpparipöytien yleisilmeen kevytanalyyseja.

Esim. syksyisin ensimmäisten pakkasjaksojen yhteydessä monet vievät kirpparille myyntiin edellisvuoden toppavaatteet, ja kesän alussa monesta myyntipöydästä voi bongata hellemekkoja ja shortseja. Talvella taas latukauden avauduttua myynnissä on paljon suksia ja monoja, sekä lasketteluvälineitä. Monesti on myös niin, että jos kirpparipöydässä on "nykyaikaisia" vaatteita, laadukkaita merkkejä ja vaatteet ovat päällisin puolin siistejä, löytyy samaisesta paikasta monenlaista omaan tyylin sopivaa vaatetta yhdellä kertaa.

Vaatekaapin uudistusmissio

Kirppareiden avulla on myös kiva vaihtaa omaa pukeutumistyyliä, kunhan ei aseta vaatevarastonsa uusimiselle liian tiukkaa aikataulua. Otan silloin tällöin tavoitteekseni hankkia tietynlaisia vaatteita: esimerkiksi ulkoiluvaatteet tai sitten rennompaa vapaa-ajan urheilutyyliä. Olen maksanut käyttämistäni laadukkaista ulkoiluvaatteista vain murto-osan niiden oikeasta hankintahinnasta. Esimerkiksi Merrelin kevättakkini maksoi 6 euroa, Haltin lähes käyttämättömistä toppahousuista maksoin 25 euroa ja jo vähän monipuolisempaa elämää nähneistä vaelluskengistäni 2,5 euroa.

Viimeisimmiltä reissuilta mukaani ovat lähteneet mm. Conversen collegehousut parilla kympillä ja Sweet Pantseja kolme euroa per kappale. Nämä toki pyörähtivät The Kuivausrummun kautta, jonka jälkeen leikkailin saksilla housuihin kertyneitä nukkapalleroita pois. Collegehousuja etsiessäni olen myös kiitettävissä määrin kasvattanut hupparikokoelmaani mitä ihanammilla, pehmeillä paidoilla!

Haglöfsin pinkki urheilupaita ja tummansiniset Sweet Pantsit, yht. 8e

Sama juttu - onpa ne kivat ja niin niin niin hienot!

Tänä talvena totesin, että talviliikunnassa tarvitaan aika monta aluskerrastoksi kelpaavaa vaatetta, jottei ihan joka ikinen päivä tarvitse pestä pyykkiä. Aiemmin olen käyttänyt vanhoja kulahtaneita trikoopaitoja, mutta niiden ominaisuudet (tai ominaisuudettomuudet) harmittivat joka kerta hien puskiessa pintaan. Ja harmitti kieltämättä myös kuljeskella niissä rytkyissä ihmisten ilmoilla, esim. latukahviloissa tai ihan vaikka Prismassa maitopurkinhakureissulla.

Siispä parin edellisen kerran kirpputorimissio on ollut teknisten vaatteiden etsiminen. Ja pikkuhiljaa varastoni alkaa näyttää hyvälle ja katseenkestävälle: yksi tekninen enmuistamerkkiä pinkki ohut paita 5 euroa, Luhdan lämmin vaaleanpunainen huppari 4 euroa ja Haglöfsin kaksi lämmintä kerrastopaitaa 5 euroa/kpl odottelevat jo seuraavaa hiihto- ja lumikenkäilyreissua.

Tämä Haglöfs on vähän lämpimämpi ja pöksyt asteen verran rennommat, koko setti yhteensä 8e

Sama juttu kuin edellä. Uskallanko kokeilla lökäpöksyjä ihmisten ilmoilla?

Einiinkivat kirpparijutut

Olen kierrellyt kirpputoreja lähes kymmenen vuoden ajan, joten olen jossain määrin valveutunut kirppistelijä. Harmikseni kirpputoreilla näkyy paljon huonoakin tavaraa. On rikkinäisiä, piloille pestyjä, tai kokonaan pesemättömiä (lue: haisevia ja tahraisia) vaatteita ja kenkiä, järkyttävän sotkuisia tai liian täyteen ahdettuja pöytiä, roskikseen kuuluvia tavaroita. Vaikka kovasti viihdynkin haaveilemassa ja tutkiskelemassa kirppareiden antia, ovat kaikki edellämainitsemani seikat sellaisia, joihin en aikaani tuhlaa.

Esimerkiksi muutaman kerran olen vahingossa ostanut  lapselleni takin, jossa vetoketju on rikki, mutta rikkonaisuudesta ole mainintaa hintalapussa tai missään muuallakaan. On aivan eri asia tehdä itse päätös rikkinäisen vaatteen ostamisesta ja valmistautua henkisesti korjausprosessiin, kuin todeta kesken hiihtolenkin, ettei muksun takki pysy millään kiinni. Ai että miten se ottaa päähän!

Kirppari = tavaratalo?

Parasta kirpputoreissa on se, että niistä löytää myös hyvin erilaisia ja kummallisia, valtavirrasta poikkeavia vaatteita sekä muuta rompetta, johon ei ehkä törmäisi niissä omissa vakkarikaupoissa. Jos kirpparilla on perussiistiä, mukava ilmapiiri ja hyvät puitteet yleiseen viihtymiseen, vaikkapa kahvila ja ennen kaikkea kunnollinen sovituskoppi, vastaa kirpparivisiitti parhaimmillaan mieltä avartavaa tavaratalokäyntiä!

Vaatiihan kirpputoreilla shoppailu vähän enemmän vaivannäköä, kuin juuri itselle sopivien tuotteiden valinta suoraan kaupasta. Rahansäästö, ekologisuus ja monipuolinen tarjonta ovat silti sen vaivannäön arvoista!