Siirry pääsisältöön

Itsetehdyt, neulotut villahousut

Innostuin viime vuoden loppupuolella taas neulomaan. En ole siinä kovin hyvä, joten tämänkaltainen askartelu menee opettelun piikkiin. No, joka tapauksessa marraskuun pimeinä iltoina laitoin käyntiin isomman projektin, villahousujen neulomisen. Lankana käytin ihan novitalaista perusseiskaveikkaa, eri väreissä tietenkin.

...aikuisten villahousut - neuleohjetta etsimään!


Yritin opiskella ja seurata lankavalmistajan sivuilta ohjetta aikuisten villahousuista. Kaverit sen sijaan naureskelivat aherrukselleni - villahousuista tulisi kuulemma aivan kamalat viimeistään vyötäröosuuden kohdalta. Äitini kutsui niitä "damaskeiksi".

 Rohkeasti ja sitkeästi neuloin kuitenkin ensin yhden lahkeen, takkusin levennyksissä ja kavennuksissa haarojen kohdalla, koska en ymmärtänyt ohjetta, ja huomasin lopulta, että työn alla olevien pöksyjen leveys on ihan jotain muuta, kuin alkuperäisessä ohjeessa. Eipä yllättänyt, koska neulekäsialani on aika kookasta.

Siinä sitten kysyttiinkin vähän sisua, kun en ensimmäisen lahkeen perusteella vielä tiennyt, sopisivatko housut päälleni ollenkaan. Se oli selvää, että ainakaan niistä ei tulisi sellaiset kauniit leggarit, jotka ohjeen mukaan piti tulla.

Sen sijaan taidonnäytteeni muistutti lähinnä rentoa katutyyliä leveine lahkeineen ja kummallisen kapean lantio-osuuden osalta. Mahtuisivatko ne päälle? Ehkä saisin sellaiset neulotut toppahousukorvikkeet? Purin turhautumista neulomalla tässä välissä yhden pipon, ne kun ovat niin kivan helppoja ja nopeita tehdä.

Kun toinen lahje vihdoin valmistui joulukuun loppupuolella, pääsin ihmettelemään kappaleiden liittämistä toisiinsa. Ensin kokeilin perinteistä villalangalla kiinnittämistä, mutta housuihin valitsemani värit eivät mitenkään sopineet kiinnityksen kanssa yhteen. Käsialani on niin suurta, että isojen silmukoiden läpi menevistä saumoista paistoi vääränvärinen lanka. Loppujen lopuksi taiteilin saumat kiinni ompelukoneella.

Aivan kuten arvelinkin, oli haarakohta tooooosi paljon vääränlainen, järkyttävän suuri. Siispä sakset käteen ja housuja muotoilemaan. Vähän kyllä kirpaisi leikellä pois tuntien puikkojen kilistämisen tulokset, mutta pakkohan jättiläishousuja oli muokata. Ei villahousut voi roikkua polvissa!

Muutaman korjausleikkauksen ja saumojen ompelukierrosten jälkeen sain kuin sainkin muokattua haaraosasta istuvamman mallin. Kiinnitin vyötärölle resorikankaasta mukavantuntuisen, hieman housuja kireämmän kappaleen, jonne pujotin vanhan kengännauhan helpottamaan housujen pysymistä paikallaan. Kengännauhojen päihin etsin puiset isot pampulat koristeiksi.

...ihanat, itsetehdyt neulotut kotihousut


Mun villahousut - ihanat, rennot ja itsetehdyt <3

Ja ai että niistä tuli hienot! Löysät villahousut ovat hurjan mukavat päällä, joten en voi kuin suositella!

Vähän vielä käytin valmiita pöksyjä tiivistymässä +50 asteen pesussa ja pyöräytin kuivausrummun läpi. Neuloksesta tuli näin sopivan tiivistä ja housut asettuvat päälleni hyvin. Ja niiden alle mahtuu silti toiset housut. Kotoilufiilis on taattu <3

Kommentit

  1. Upeeta. Oon tehny muutamat aikuisten villahousut. Itselle en oo saanu aikaiseksi. Täytyy laittaa listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee ihmeessä itsellesikin rennot villapöksyt :) onhan ne vähän hassut, mutta hirmuisen lämpimät ja etenkin kotoiluun sopivat!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran kanssa automatkalla ja leirintäalueella - mitä hyvää ja mitä kehitettävää?

Muutama viikko taaksepäin auton keula käännettiin kohti Hankoa..
Matka-aika näytti navigaattorissa noin kuuden tunnin köröttelyä, joten pysähdyksineen kulkemiseen voisi varata melkein työpäivän verran. Huh sentään. Hellepäivä.

Vaikka koirani on kokenut autoreissaaja, tämä Hangon matka olisi sen ensimmäinen kosketus leirintäalueisiin. Ja koska se on hyvin pitkämuistinen, tulisi reissun mennä kokonaisuutena hyvällä mielenvireellä. Onnistunut matka mahdollistaisi leirintäretkeilyn jatkossakin, ehkä jollekin toiselle leirintäalueelle.

Ladattava suihku pihasaunassa

Ja hommahan menee näin: Ensin laitetaan kiukaaseen tulet ja kurkataan riittääkö vesisäiliön vesi. Sitten kannetaan vettä järvestä, kaadetaan vettä ämpäristä vesisäiliöön lämpiämään ja kannetaan vielä vähän lisää vettä.

Kun sauna on lämmin, yhdistellään kuumista ja kylmistä vesistä kunkin henkilökohtaisia vesilämpötilatuntemuksia edes jotenkuten miellyttävä seos isoon saaviin. Tästä saavista kaikki ottavat puhtaan pesuveden kauhalla.

Joku valittaa, että vesi on liian kuumaa ja jonkun mielestä se on liian kylmää. Mutta se kuuluu asiaan.

Entäs, kun saunojia onkin toisinaan viisi, ja yli puolet lapsia?

Lapset viskovat peseytyessään kaksi kolmesta kauhallisesta seinille ja lattialle, koska kauhalla on hankalaa tähdätä. Saa muuten ihan jokusen kerran käydä hakemassa järvestä uutta vettä.

Lopulta, kun muksut töröttävät kylpytakeissaan pukuhuoneessa, alkaa aikuisilla uusi vesirumba. Vesi ei enää ehdikään lämmetä padassa ja jäljelle jääneet peseytyvät ehkä vähän kylmemmällä satsilla.

Mökin pi…

Autolla pohjoiseen? Myö tehtiin se taas - Ruotsin, Norjan ja Suomen Lappi

Lomamatkani suuntautuvat nykyisin lähinnä pohjoiseen. Maisemia, luontoa, kiireettömyyttä ja olemista. Ja kaikki lähti siitä, kun eräänä talvena monta vuotta sitten ajeltiin Ylläkselle hiihtelemään.

Sitten yhtenä kesänä pakkasimmekin teltan mukaan ja suuntasimme Inarin kautta Norjaan ja Altasta takaisin Suomen puolelle. Viime kesänä taas huristelimme Vaasan ja Uumajan kautta Ruotsin läpi Kalajoelle. Ja syksyllä heitettiin keikka Kiilopäässä koiran kanssa telttaillen.

Juu, Lappi on mun juttu!

Entä Ruotsin Lappi, mitä siellä on?