Siirry pääsisältöön

Kansallispuistoteema jatkuu: Hiidenporttiin telttailemaan

Kun ystäväni pyysi minua matkaseuraksi yön yli kestävälle alkusyksyn patikkaretkelle, lähdin mukaan oikein mielelläni. Valitsimme matkakohteeksi Hiidenportin kansallispuiston, jonne olisi kohtuullinen ajomatka. Arvelimme, että pienemmän paikkakunnan (Valtimo-Kuhmo-Sotkamo?) luontoretkikohteessa olisi enemmän retkeilyrauhaa. Varsinkin, jos emme lähde patikoimaan kaikkein suosituimmalle alueelle.

Pakkasimme rinkat täyteen makuupussia ja ruokaa, retkikeitintä ja telttaa, ja laitoin taskuuni paperikartan alueesta varmuuden vuoksi. Matkamme käynnistyi Käärmesärkältä, josta lähdimme patikoimaan kohti laavuja.


Myöhemmin kuulimme, että Käärmesärkkä on nimensä mukaisesti käärmeiden asuinsija...

Ensimmäinen juomataukomme sijoittui Pitkä-Portin upeaan maisemaan 


Aurinko lämmitti, rinkka kuumotti ja syyskuusta huolimatta vaelluspaidaksi oli otettava helletoppi. Vesi maistui kertakaikkisen hyvälle. Hirvikärpässuojapipo oli aivan liian kuuma.

Jatkoimme matkaa muutamien korkeusvaihteluiden yli, ihastelimme sieniä ja popsimme matkakaramelleinä upean punaisia ja makeita puolukoita polun varrelta. Välillä puhua pulpatimme niin kovaa, että karhut pysyttelivät varmasti piilossa kilometrien päässä, ja välillä taas kävelimme ihan hiljaa, luonnon ääniä ja omia ajatuksia kuunnellen. 



Poluilla oli kiviä, joiden päälle oli aikalailla meditatiivista asetella jalkoja. Painava rinkka haastoi alkumatkalla ainakin minun tasapainoilukykyni. Edellisestä rinkankantoreissusta kun on vierähtänyt jokunen vuosi.

Risteyskohdassa valitsimme yöpaikaksi Iso Oravijärven laavun. Pähkäilimme, että se saattaisi syrjäisemmän sijaintinsa vuoksi olla rauhallisempi yöpaikka kuin Kitulanlammen laavu. Olimme jo nähneet reitin varrella monta kanssaretkeilijää ja isompia retkiseurueita, joiden arvelimme majoittuvan pääreittien varrelle.


Iso Oravijärven laavu oli kuitenkin varattu. Alkoi sataa vettä, mutta paikka oli oikein mainio retkipäivällispysähtymisen kannalta. Keitimme retkikeittimessä järvivettä "lisää vain vesi" -eväiden valmistukseen, lämmitimme nuotiolla eväsleipäsiä ja hörppäsimme jälkiruuaksi pannukahvit.

Päivällisen jälkeen nenät kohti Kitulanlammen laavua


Kun nälkä ja jano oli häivytetty, patikointi sai uutta puhtia ja rinkka tuntui monta kiloa kevyemmälle. Parin kilometrin mittainen sateinen loppumatka taittui joutuisasti. Ehkä märillä sukilla oli vauhtia lisäävä vaikutus?

Mutta Kitulanlammen laavukin oli täynnä retkeilijöitä. Onneksi paikalla olevan retkikunnan yhteishenki oli oikein hyvä ja mekin mahduimme mainiosti mukaan nuotiopaikalle kenkiä kuivattelemaan. Istuimme yhdessä pitkälle pimeään iltaan retkeilykokemuksia vaihtaen. 



Saimme kuulla, että Kitulanlammen laavulla yhteydet puhelinverkkoihin eivät toimi. Ja se oli meille pelkästään positiivinen juttu - ihanaa, kun puhelin ei piippaile ja varasta huomiota.

Oli hieno tunne istua hiljaa, tulta ihastellen, viereisen puron kohinaa kuunnellen. Ympärille laskeutui illan edetessä turvallisen oloinen pimeys. Se kehotti siirtymään yöunille juuri oikeaan aikaan, silloin kun alkoi oikeasti nukuttaa. 

Nukahdin teltassa makuupussitettuna hiljaista puheensorinaa ja luonnon ääniä kuunnellen. Nukuin aamuun saakka sikeästi, vaikka jossain vaiheessa vähän palelinkin. Makuupussini pitäisi turvata lämpimät yöunet myös pikkupakkasilla, mutta olen niin kylmänarka nukkuja, että hankintalistalleni on syytä laittaa seuraavia syksyisiä retkiä ajatellen lämpimämpi nukkumaväline.

Aamukahvit ja -palastelu nuotiolla, tavaroiden pakkaus, teltan purku ja patikointi takaisin lähtöpisteelle oli sunnuntaipäivän ohjelmassa. Kohtasimme vielä ennen lähtöämme toisen ison retkiseurueen, juttelimme kokemuksistamme ja toivotimme mukavaa matkaa heillekin. 



Paluumatka sujui nopeasti, eikä rinkka enää painanut ollenkaan. Edellispäivän sateet olivat nostaneet sieniä maasta roppakaupalla - olisipa ihanaa tunnistaa muitakin ruokasieniä kuin kanttarelli ja mustatorvisieni! 


Patikoimme reissun ensimmäisenä päivänä noin 9 km ja toisena noin 7 km. Se oli oikein sopiva matka, kun halusimme ennen kaikkea nauttia retkeilystä ja luonnosta rauhallisesti liikuskellen. Kitulanlampi oli varsin kaunis ja rauhallinen yöpaikka, mutta toki hyviä yösijoja olisi varmasti löytynyt muualtakin. 

Retkeilyn perusasiat olivat Hiidenportilla mainiossa kunnossa


Huussit olivat siistejä ja kohtuullisen hajuttomia (tämä on minulle hyvin tärkeä asia :D ). Laavut ja nuotiopaikat olivat hyvässä kunnossa ja kauniille paikoille sijoitettuja. Reitit oli hyvin merkitty, enkä oikein tiedä, voisiko niiltä edes vahingossa hukkaantua sivuraiteille. 

Polku oli sen verran kivikkoinen, että retkeilijän on syytä välillä vilkaista jalkoihinsa. Ja tämä oli minun mielestäni hyvä juttu...jos haluan kävellä tasaisella alustalla, sitä varten voin mennä pururadalle käppäilemään.



Huonoja puolia retkellä ei oikeastaan ollut. Paitsi se, että yksi hirvikärpänen lensi silmään ja erään pienemmän retkeilyporukan retkeilyarvot olivat aika kaukana meidän arvoistamme. Onneksi luontoon mahtuu monenlaista kulkijaa olemaan omissa oloissaan, kukin omalla tyylillään.

Kiitos Hiidenportti ja ihana retkeily-ystävä, jonka kanssa vesisade ei ollut este, eikä edes hidaste <3

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran kanssa automatkalla ja leirintäalueella - mitä hyvää ja mitä kehitettävää?

Muutama viikko taaksepäin auton keula käännettiin kohti Hankoa..
Matka-aika näytti navigaattorissa noin kuuden tunnin köröttelyä, joten pysähdyksineen kulkemiseen voisi varata melkein työpäivän verran. Huh sentään. Hellepäivä.

Vaikka koirani on kokenut autoreissaaja, tämä Hangon matka olisi sen ensimmäinen kosketus leirintäalueisiin. Ja koska se on hyvin pitkämuistinen, tulisi reissun mennä kokonaisuutena hyvällä mielenvireellä. Onnistunut matka mahdollistaisi leirintäretkeilyn jatkossakin, ehkä jollekin toiselle leirintäalueelle.

Ladattava suihku pihasaunassa

Ja hommahan menee näin: Ensin laitetaan kiukaaseen tulet ja kurkataan riittääkö vesisäiliön vesi. Sitten kannetaan vettä järvestä, kaadetaan vettä ämpäristä vesisäiliöön lämpiämään ja kannetaan vielä vähän lisää vettä.

Kun sauna on lämmin, yhdistellään kuumista ja kylmistä vesistä kunkin henkilökohtaisia vesilämpötilatuntemuksia edes jotenkuten miellyttävä seos isoon saaviin. Tästä saavista kaikki ottavat puhtaan pesuveden kauhalla.

Joku valittaa, että vesi on liian kuumaa ja jonkun mielestä se on liian kylmää. Mutta se kuuluu asiaan.

Entäs, kun saunojia onkin toisinaan viisi, ja yli puolet lapsia?

Lapset viskovat peseytyessään kaksi kolmesta kauhallisesta seinille ja lattialle, koska kauhalla on hankalaa tähdätä. Saa muuten ihan jokusen kerran käydä hakemassa järvestä uutta vettä.

Lopulta, kun muksut töröttävät kylpytakeissaan pukuhuoneessa, alkaa aikuisilla uusi vesirumba. Vesi ei enää ehdikään lämmetä padassa ja jäljelle jääneet peseytyvät ehkä vähän kylmemmällä satsilla.

Mökin pi…

Autolla pohjoiseen? Myö tehtiin se taas - Ruotsin, Norjan ja Suomen Lappi

Lomamatkani suuntautuvat nykyisin lähinnä pohjoiseen. Maisemia, luontoa, kiireettömyyttä ja olemista. Ja kaikki lähti siitä, kun eräänä talvena monta vuotta sitten ajeltiin Ylläkselle hiihtelemään.

Sitten yhtenä kesänä pakkasimmekin teltan mukaan ja suuntasimme Inarin kautta Norjaan ja Altasta takaisin Suomen puolelle. Viime kesänä taas huristelimme Vaasan ja Uumajan kautta Ruotsin läpi Kalajoelle. Ja syksyllä heitettiin keikka Kiilopäässä koiran kanssa telttaillen.

Juu, Lappi on mun juttu!

Entä Ruotsin Lappi, mitä siellä on?