Anniel.ina

Innostuin seuraamaan somessa suomalaisia käsityöyrittäjiä ja heidän luomuksiaan. En siis tarkoita suuria nimiä ja maailmallakin tuttuja brändejä, vaan ennemminkin pieniä tekijöitä, oman designinsa ammattilaisia. Olen ihaillut näiden yrittäjien omistautumista. Tuotteet viestivät, että niiden parissa on vietetty tunti jos toinenkin miettien, suunnitellen, oppien ja erehtyen. Ihan itse tehden. Ja ennen kaikkea tekemisestä nauttien. Kuopiossa oli viime viikonloppuna DesignMarket, jonka jälkeen DesignWeek jatkuu saman teeman ympärillä. Kävimme lauantaina tutustumassa marketin antiin.

Päikkäritorkkujen läpi puski ääni olkkarista: kruuh klok kruuh klok kruuh klok... Kruuh klok on herätyskello, jonka ansiosta minäkin suoriudun saman tien liikkeelle. Torkkutoimintoa ei ole. Kruuh klok on varoitusääni siitä, että noin 5-10 sekunnin sisällä jossain päin huushollia on iso sotku. Kruuh klok on myös kutsuhuuto ja avunpyyntö. Se on Ukko-koiran tapa kertoa, että " Mami, tule auttamaan, minulla on paha olla. " Minun koira <3 Ukon kanssa ei ole tylsää. On suuria tunteita, hyvässä ja pahassa. 

Saara Turusen Sivuhenkilö -romaani on nyt in. Kirja herättää ajatuksia ehkä siksi, että siinä haastetaan kirjallisuuden parissa toimivia henkilöitä. Ja kärjistetään tasa-arvoasioita. Pohditaan ammattiin liittyvää yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta. Kerrotaan, että omassa ammatissaan voi kärsiä heikosta itsetunnosta. Tämä oli yksi niistä kirjoista, jonka luin melkein yhdellä kertaa. Hyvä kirja siis, eikä ollenkaan sellainen mikä jäisi pyörimään pöydältä toiselle (blogissa: En lue tylsiä kirjoja ). Sitä paitsi aihe tuli niin kovin lähelle. Tunnistin Sivuhenkilön päähenkilön tunnemyrskyt ja ilahduin, että Saara Turunen teki näkyväksi kirjoittamisen epävarmuuden maailman. Vaikka en olekaan kirjailija, enkä kyllä kirjallisuuden ammattilainenkaan, tunnistan kirjassa mainitut ilon ja onnistumisen tunteet, mutta myös pelon ja jänskätyksen julkaisuhetkellä ja sen jälkeen.

Voihan luomisen ilo! Olen innoissani, vaikka käsiin sattuu ja hartiat ovat ennenkuulumattoman jumissa. Ilmoilla leijuu uusia ajatuksia. Aistittavana on luomisen iloa ja hillitöntä tekemisen vimmaa. Lähipäivinä olen tehnyt oikeastaan pelkkiä solmuja, jos muutamaa muuta pikkuprojektia ja lumikenkäilyhiihtolumilautailumäenlaskujuttuja ei oteta huomioon. On muistettava liikkua ja ulkoilla, jotta jaksaa paremmin käyttää luovuuttaan.