Siirry pääsisältöön

Kuopiolainen DesignMarket ja DesignWeek, jes!

Innostuin seuraamaan somessa suomalaisia käsityöyrittäjiä ja heidän luomuksiaan. En siis tarkoita suuria nimiä ja maailmallakin tuttuja brändejä, vaan ennemminkin pieniä tekijöitä, oman designinsa ammattilaisia.

Olen ihaillut näiden yrittäjien omistautumista. Tuotteet viestivät, että niiden parissa on vietetty tunti jos toinenkin miettien, suunnitellen, oppien ja erehtyen. Ihan itse tehden. Ja ennen kaikkea tekemisestä nauttien.

Kuopiossa oli viime viikonloppuna DesignMarket, jonka jälkeen DesignWeek jatkuu saman teeman ympärillä. Kävimme lauantaina tutustumassa marketin antiin.




DesignMarketissa oli esillä toinen toistaan kauniimpia ja omaperäisempiä tuotteita. Oli muutama tunnetumpi nimi, mutta myös liuta ihania, uusia tulokkaita.

Esillä oli ainakin saippuoita, patoja, koruja, huonekaluja, vaatteita, tauluja, kortteja, leivonnaisia ja vaikka mitä muuta. Toisten pöydillä oli paljon tavaraa, toisten pöydillä taas vain muutama näyte-esine. Tilat olivat täynnä, mutta eivät niin täynnä, että olisi ollut hankala olla.

Yhteishenki tarttui myös vierailijoihin. Myyjät olivat iloisia. Tuotteita esiteltiin hymyillen, mutta ei tyrkyttämällä. Introverteimmat yrittäjät olivat paikalla ilman päälle liimattua pirteyttä ja silti (tai siksi?) kävijöitä riitti myös heidän myyntipisteillään. Ihanaa!

Isoissa messuissa on usein yleishärdelli, joka vaikuttaa ainakin minun kävijäkokemukseeni. Ehkä myös ostopäätöksiin tai ostamattomuuspäätöksiin. En huomannut hermostuttavaa härdelliä tässä tapahtumassa ollenkaan, vaikka kävijöitä oli paljon. Siksiköhän jäi niin hyvä mieli?

Nykyisin tekisin hankintani mieluiten suoraan yrittäjältä itseltään. Vaikka hän olisikin omissa oloissaan myyntipisteellään, vähän jännittäen, ehkä hitusen tylynä, mutta omista tuotteistaan ylpeänä. Tai vaikka yrittäjä piileskelisi somen takana, vielä vähän epävarmana, silti tuotteiden laatuun panostaen. Ostaisin häneltäkin.

Ja melkein teinkin kaupat, mutta jäin vielä kuitenkin vähän harkitsemaan niin kuin yleensä. Onneksi ihastelemaani tuotetta voi ostaa jälkikäteen myös netin kautta.

Mitähän DesignWeek tuo tullessaan? Ehkäpä osallistun tapahtumiin, käyn tuote-esittelyissä. Ainakin istahdan Isoon Savolaeseen, Voep Olla Suodatinpussitelineen isoveljeen, koska sen tarinaa olen seurannut pidemmän aikaa.




Lopuksi vielä, hyvä Kuopio! Huippua, että meillä on täällä kaikenlaisia menojuttuja moneen eri fiilikseen, milloin urheilua, milloin tanssia ja musiikkia, sitten taas jotain ihan muuta <3


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran kevyt makuupussi: tee se itse!

Koiralla pitää olla lämmin, kun se lepää. Varsinkin lyhytkarvaisen koiran kanssa telttaillessa, retkeillessä ja mökkeillessä tämä on ollut haasteellista järjestää. Eli koiran oman makuupussin hankintaan olisi ryhdyttävä, mutta mikä olisi hyvä?

Itsetehdyt, neulotut villahousut

Innostuin viime vuoden loppupuolella taas neulomaan. En ole siinä kovin hyvä, joten tämänkaltainen askartelu menee opettelun piikkiin. No, joka tapauksessa marraskuun pimeinä iltoina laitoin käyntiin isomman projektin, villahousujen neulomisen. Lankana käytin ihan novitalaista perusseiskaveikkaa, eri väreissä tietenkin. ...aikuisten villahousut - neuleohjetta etsimään! Yritin opiskella ja seurata lankavalmistajan sivuilta ohjetta aikuisten villahousuista. Kaverit sen sijaan naureskelivat aherrukselleni - villahousuista tulisi kuulemma aivan kamalat viimeistään vyötäröosuuden kohdalta. Äitini kutsui niitä "damaskeiksi".  Rohkeasti ja sitkeästi neuloin kuitenkin ensin yhden lahkeen, takkusin levennyksissä ja kavennuksissa haarojen kohdalla, koska en ymmärtänyt ohjetta, ja huomasin lopulta, että työn alla olevien pöksyjen leveys on ihan jotain muuta, kuin alkuperäisessä ohjeessa. Eipä yllättänyt, koska neulekäsialani on aika kookasta. Siinä sitten kysyttiinkin vähän sis

The Kuivausrumpu

Pyykinpesu - voisiko sitä helpottaa pienellä luksuksella? Mitä mieltä olen pyykinpesusta? Voisiko pyykkirumbaa helpottaa kuivausrummun avulla? Millaisia kokemuksia kuivausrummusta meidän koirataloudessa? Ristiriitainen pyykinpesijä Opin pesemään pyykkini itse vasta muutettuani kotoa pois. Poikaystäväni opetti, miten kone täytetään, mihin lokeroon pesu- ja huuhteluainetta ladataan ja mistä nappulasta kone käynnistetään. En siis voi syyttää kotikasvatusta tästä nykyisestä pyykkiesimiesnaisen roolistani, vaan olen täysin vapaaehtoisesti kasvanut siihen ajan kuluessa ja pyykkäystaitojeni kasvaessa. Tykkään siitä, että saan järjestellä vaatteet koneeseen siten kuin itse haluan. Silloin keltaiset hupparit tulevat ulos koneesta keltaisina ja valkoiset valkoisina. Tähän vaiheeseen asti pyykinpesu on kivaa. Ihanaa, puhdasta pyykkiä monta kiloa! Mutta mutta. Pyykkien ripustaminen kuivumaan on aina ollut minulle akilleen kantapää. Se ajoittuu aina väärään hetkeen. Ripustaminen pitäi