Siirry pääsisältöön

Makramee, aivot solmuun ja solmut seinälle?

Voihan luomisen ilo!




Olen innoissani, vaikka käsiin sattuu ja hartiat ovat ennenkuulumattoman jumissa. Ilmoilla leijuu uusia ajatuksia. Aistittavana on luomisen iloa ja hillitöntä tekemisen vimmaa.

Lähipäivinä olen tehnyt oikeastaan pelkkiä solmuja, jos muutamaa muuta pikkuprojektia ja lumikenkäilyhiihtolumilautailumäenlaskujuttuja ei oteta huomioon. On muistettava liikkua ja ulkoilla, jotta jaksaa paremmin käyttää luovuuttaan.


Kaikki muu vapaa-aika on siis täyttynyt kaksoissolmuista, kieputuksista, kaksoiskierteistä, leteistä kolmella ja neljällä, vetosolmuista. Olen myös laittanut pimpuloita, pampuloita ja puupalikoita (by @Lähdepuu) narujen sekaan, yksi sinne, toinen tänne, mikänytmihinkin on sopinut.

Kävin reilu viikko sitten makramee -kurssilla oppimassa muutamia makramee -töiden perustekniikoita (kurssitus by @emiliafromholtz). Arvelin jo paikan päällä jutustellessa, että jokunen maalis-huhtikuun viikko tulee kulumaan joutuisasti solmuja ideoidessa ja seiniä koristellessa. Viimeviikon tuloksena on siis kolme seinävaatetta ja kolme amppelia. Oikeastaan mitään muuta en ole halunnut tehdäkään kuin solmuja, solmuja vaan.



Mikä ihmeen makramee?


Makramee -töiden ideana on tehdä pitkistä naruista solmuja ja koota oman luomistyön tulos johonkin muotoon roikkumaan jonkinlaisesta roikuttimesta, eli kepukasta tai sitten amppeliin sopivasta rinkulasta.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että työn lopputulos on esimerkiksi seinävaate tai 70-luvun tyylinen kukka-amppeliviritys. Toki voi halutessaan kokeilla vaikka maton tai pöytäliinan solmimista. Ainakin somen ideapankkien mukaan jotkut hurjat ovat niitäkin tehneet.

Varsinainen työskentely etenee pisteittäin eli toisin sanoen solmu solmulta. Siksi onkin helppo seurata oman työnsä etenemistä ja palata pikakelauksella taaksepäin, jos lopputulos ei miellytä, työ alkaa riistäytyä omille urilleen tai joku solmu on mennyt vinksinvonksin väärinpäin.

Omassa häpeäpilkkutyössäni, jossa uhkarohkeasti kokeilin makramee -seinätyön tekoa matonkuteista, jouduin palaamaan uudestaan ja uudestaan edellisiin työvaiheisiin. Lopputulos ei silti miellytä omaa silmää, kun joustava kude on turhan boheemi oksalla riippuja ja roikkuja, jolla tuntuu olevan kokonaan omanlainen elämänsä. Mutta opinpahan ainakin uusia solmuja, työn kokonaisuuden hallintaa ja aavistuksen verran lisää materiaalivalintojen merkityksestä.

Kaikki on ihan solmussa ja hyvä niin!


Käsityön leima -aiheisessa postauksessa käsittelin tekemisen intoa ja vimmaa. Tämä makramee -tekeminen on sitä parhaimmillaan! Jokainen joskus kenkiään solminut osaa tehdä solmuja, ja tekemisen laajuudella tai tekotavoilla ei juuri ole rajoituksia. Työ etenee joutuisasti joko hiljaisuudesta nauttien tai vaikka musiikkia kuunnellen.

Vinkki niille, joiden on haasteellista tehdä useaa ajatustyötä päällekkäin: solmut menevät herkästi väärinpäin, jos yrittää työskennellessään osallistua aktiivisesti keskusteluun tai ratkaista muun maailman ongelmia.

Ehkä solmimista olisikin hyvä pitää meditatiivisena hetkenä, jolloin tekijää ei saa häiritä? Ainakin siinä tapauksessa, jos makramee -solmut eivät vie kaikkea vapaa-aikaa. Meillä on ollut havaittavissa nurinaa siitä, kun olen uppoutunut omiin maailmoihini. Myönnän kyllä, että olen käytännössä ajan- ja paikantajuton työstäessäni entisen partiolaisen innolla mitä erikoisempia narumutkia.

Tulisi jo kesä, että pääsisin solmuilemaan ulos aurinkoon. Haaveilen siitä, että solmin verhoja, riippumattoja, korituoleja ja jotain muuta suurta ja isoa solmurykelmää. Tekisin vaikka viherseinän roikkumaan räystäiden alle, juuri siihen kohtaan, mihin sadevesi mielellään karkaa. Tai ehkä solmuttelen päiväpeiton, koiran pedin, hartiahuivin?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran kanssa automatkalla ja leirintäalueella - mitä hyvää ja mitä kehitettävää?

Muutama viikko taaksepäin auton keula käännettiin kohti Hankoa..
Matka-aika näytti navigaattorissa noin kuuden tunnin köröttelyä, joten pysähdyksineen kulkemiseen voisi varata melkein työpäivän verran. Huh sentään. Hellepäivä.

Vaikka koirani on kokenut autoreissaaja, tämä Hangon matka olisi sen ensimmäinen kosketus leirintäalueisiin. Ja koska se on hyvin pitkämuistinen, tulisi reissun mennä kokonaisuutena hyvällä mielenvireellä. Onnistunut matka mahdollistaisi leirintäretkeilyn jatkossakin, ehkä jollekin toiselle leirintäalueelle.

Ladattava suihku pihasaunassa

Ja hommahan menee näin: Ensin laitetaan kiukaaseen tulet ja kurkataan riittääkö vesisäiliön vesi. Sitten kannetaan vettä järvestä, kaadetaan vettä ämpäristä vesisäiliöön lämpiämään ja kannetaan vielä vähän lisää vettä.

Kun sauna on lämmin, yhdistellään kuumista ja kylmistä vesistä kunkin henkilökohtaisia vesilämpötilatuntemuksia edes jotenkuten miellyttävä seos isoon saaviin. Tästä saavista kaikki ottavat puhtaan pesuveden kauhalla.

Joku valittaa, että vesi on liian kuumaa ja jonkun mielestä se on liian kylmää. Mutta se kuuluu asiaan.

Entäs, kun saunojia onkin toisinaan viisi, ja yli puolet lapsia?

Lapset viskovat peseytyessään kaksi kolmesta kauhallisesta seinille ja lattialle, koska kauhalla on hankalaa tähdätä. Saa muuten ihan jokusen kerran käydä hakemassa järvestä uutta vettä.

Lopulta, kun muksut töröttävät kylpytakeissaan pukuhuoneessa, alkaa aikuisilla uusi vesirumba. Vesi ei enää ehdikään lämmetä padassa ja jäljelle jääneet peseytyvät ehkä vähän kylmemmällä satsilla.

Mökin pi…

Autolla pohjoiseen? Myö tehtiin se taas - Ruotsin, Norjan ja Suomen Lappi

Lomamatkani suuntautuvat nykyisin lähinnä pohjoiseen. Maisemia, luontoa, kiireettömyyttä ja olemista. Ja kaikki lähti siitä, kun eräänä talvena monta vuotta sitten ajeltiin Ylläkselle hiihtelemään.

Sitten yhtenä kesänä pakkasimmekin teltan mukaan ja suuntasimme Inarin kautta Norjaan ja Altasta takaisin Suomen puolelle. Viime kesänä taas huristelimme Vaasan ja Uumajan kautta Ruotsin läpi Kalajoelle. Ja syksyllä heitettiin keikka Kiilopäässä koiran kanssa telttaillen.

Juu, Lappi on mun juttu!

Entä Ruotsin Lappi, mitä siellä on?