Siirry pääsisältöön

Lumikenkäily -ihan ensimmäinen kerta

Haaveilin monta vuotta lumikengistä, mutta jotenkin se aina jäi. Ehkä korkeahkon hankintahinnan vuoksi? Viime vuoden Ylläksen reissulla  kokeilin lumikenkäilyä ja rakastuin saman tien.

Kun tänä vuonna löysin tarjouksesta vain muutaman kymmenen euron hintaiset kevytversiot, olin ihan ikionnellinen. Päätin, että halpisversiot saavat riittää minun tarkoituksiini. Ajatus siis oli, että voisimme jatkaa koirani kanssa metsälenkkeilyä myös talviaikaan.

Lumikenkäkauppaan


Hiki tippui päätäni pitkin, kun hain lumikengät valtavasta urheiluvälineliikkeestä (sieltä labyrinttikaupasta, jossa pitää kiertää aina kaikki osastot läpi ennen kassoja). Unohdin syödä lounaankin, koska olin niin innoissani - kohta mennään!

Kurvailin lumikengät takapenkillä kotiin, puin koiralle toppatamineet ja suuntasimme loskaiselle teollisuusalueelle testireissuun. En ollut ollenkaan varma, onnistuisiko sauvaton lumikenkäily ison, remmissä riuhtovat nelijalkaisen kanssa. Valitsin siis ensimmäiseen testaukseen helpon maaston, jossa vältämme ylimääräiset kohtaamiset jänisten ja muiden elukoiden kanssa.

Koira vinkui autossa kun askartelin lumikengät jalkaan. Koira ulos, ovet lukkoon ja eikun lampsimaan jättiläiskengillä. Heti alkoi hymyilyttää, ja olo oli kuin lumimiehellä. Täältä tullaan ikuiset hankiaiset!

Ihan uudet ja ikiomat lumikengät testissä

Testissä ikiomat lumikengät

Ensimmäinen askellus hankeen upotti kymmenisen senttiä, ja märkä lumi kertyi kengän päälle. Hyvä reisitreeni siis tuloillaan. Käppäilimme koiran kanssa edestakaisin hangessa ja samalla koira loikkelehti itsensä väsyksiin. Reppana yritti välillä saada helpotusta kulkemiseen tulemalla minun lumikenkieni päälle. Mutta taisi sillä olla hauskaakin, kun kerrankin sai koikkelehtia ympäriinsä korvat lepattaen ja hermoilematta vastaantulijoista.

Puolen tunnin seikkailun jälkeen olimme molemmat sitä mieltä, että yhteinen liikuntahetkemme on nyt suoritettu - sen verran rankkaa oli nostella monta kiloa räntää jokaisella askeleella. Kömmimme autoon ja ajoimme takaisin kotiin.

Vaikka kokemus olisi voinut olla talviromanttisempikin, tunsin heti että olemme löytäneet upean yhteisen talvilajin. Tarjouskenkulat toimivat olosuhteisiin nähden vallan mainiosti. Tervetuloa siis vuosi 2018 ja lumikenkäseikkailut!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran kanssa automatkalla ja leirintäalueella - mitä hyvää ja mitä kehitettävää?

Muutama viikko taaksepäin auton keula käännettiin kohti Hankoa..
Matka-aika näytti navigaattorissa noin kuuden tunnin köröttelyä, joten pysähdyksineen kulkemiseen voisi varata melkein työpäivän verran. Huh sentään. Hellepäivä.

Vaikka koirani on kokenut autoreissaaja, tämä Hangon matka olisi sen ensimmäinen kosketus leirintäalueisiin. Ja koska se on hyvin pitkämuistinen, tulisi reissun mennä kokonaisuutena hyvällä mielenvireellä. Onnistunut matka mahdollistaisi leirintäretkeilyn jatkossakin, ehkä jollekin toiselle leirintäalueelle.

Ladattava suihku pihasaunassa

Ja hommahan menee näin: Ensin laitetaan kiukaaseen tulet ja kurkataan riittääkö vesisäiliön vesi. Sitten kannetaan vettä järvestä, kaadetaan vettä ämpäristä vesisäiliöön lämpiämään ja kannetaan vielä vähän lisää vettä.

Kun sauna on lämmin, yhdistellään kuumista ja kylmistä vesistä kunkin henkilökohtaisia vesilämpötilatuntemuksia edes jotenkuten miellyttävä seos isoon saaviin. Tästä saavista kaikki ottavat puhtaan pesuveden kauhalla.

Joku valittaa, että vesi on liian kuumaa ja jonkun mielestä se on liian kylmää. Mutta se kuuluu asiaan.

Entäs, kun saunojia onkin toisinaan viisi, ja yli puolet lapsia?

Lapset viskovat peseytyessään kaksi kolmesta kauhallisesta seinille ja lattialle, koska kauhalla on hankalaa tähdätä. Saa muuten ihan jokusen kerran käydä hakemassa järvestä uutta vettä.

Lopulta, kun muksut töröttävät kylpytakeissaan pukuhuoneessa, alkaa aikuisilla uusi vesirumba. Vesi ei enää ehdikään lämmetä padassa ja jäljelle jääneet peseytyvät ehkä vähän kylmemmällä satsilla.

Mökin pi…

Autolla pohjoiseen? Myö tehtiin se taas - Ruotsin, Norjan ja Suomen Lappi

Lomamatkani suuntautuvat nykyisin lähinnä pohjoiseen. Maisemia, luontoa, kiireettömyyttä ja olemista. Ja kaikki lähti siitä, kun eräänä talvena monta vuotta sitten ajeltiin Ylläkselle hiihtelemään.

Sitten yhtenä kesänä pakkasimmekin teltan mukaan ja suuntasimme Inarin kautta Norjaan ja Altasta takaisin Suomen puolelle. Viime kesänä taas huristelimme Vaasan ja Uumajan kautta Ruotsin läpi Kalajoelle. Ja syksyllä heitettiin keikka Kiilopäässä koiran kanssa telttaillen.

Juu, Lappi on mun juttu!

Entä Ruotsin Lappi, mitä siellä on?