Siirry pääsisältöön

Vuorilampi ja perinteisen hiihtoladut - otsalamppu päähän!

Lapsen kanssa laduilla


Toissatalvena kävin kerran poikani kanssa hiihtämässä Kolmisopesta Pilpan majalle pullakahveille. Reissu oli ihan kiva, mutta laduilla oli hurjasti ruuhkaa. Vaikka olen sitä mieltä, että talviliikuntareiteille varmasti mahtuvat kaikki liikkujat, olen usein harmikseni todennut, että monet superhiihtelijät vähän närkästyvät hitaammin etenevistä lapsista ja aikuisista.

Yleensä hiihtelemmekin lapsen kanssa vähän helpommilla reiteillä eli siellä, missä muutkin kulkijat lähinnä nautiskelevat ulkoilmasta.

Uudestaan Vuorilammelle hiihtämään, aikuisten kesken


Eilen illalla halusin taas käydä kokeilemassa Vuorilammen hiihtolenkkejä, ks. Kuopion latuverkosto täältä: Kuopion ladut. Nyt omatkin taitoni ovat kohentuneet parin vuoden takaisesta retkestä ja olimme lähdössä liikkeelle aikuisten kesken.

Vähän kyllä mietin etukäteen, olisivatko Vuorilammen mäet yhtä hurjia kuin edellisellä kerralla. Ja sitä, uskaltaisinko laskea niitä alas ollenkaan ja riittäisikö sisu ylämäissä.

Sukset pakattiin autoon ja huristeltiin kohti lähtöpistettä. Otsalamppu oli tietenkin mukana, ja puhelin ladattuna. Tarkoituksenamme oli hiihtää se Tervaruukin lenkki, jonka pituus olisi rapiat 10km. Arvelimme, että tuohon menisi aikaa noin puolitoista tuntia, jos pidämme kohtuullista hiihtovauhtia yllä. Ja niin sitä lähdettiin, Sportstracker päällä kohti uutta liikuntareittiä.

Käytännön vinkkejä itselleni: kiertosuunta, otsalamppu, juomapullo


Kiersimme reitin myötäpäivään, vaikka emme tienneet kumpi suunta kannattaisi valita. Pertsan ladut olivat älyttömän liukkaat, eli kovin isoa urakointia ei tarvinnut tehdä päästäkseen eteenpäin. Ainut vaan, että edellisen päivän lumikenkäilyurheilun tuloksena minun potkuni oli hieman laiskanlainen, ja sukset tuppasivat alkumatkasta lipsumaan. Onneksi on sauvat!

Alamäessä taas vauhtia oli enemmän kuin tarpeeksi. Ensimmäisessä isossa alamäessä pitikin tehdä pyllyjarrutus kun alkoi vauhti vähän jännittää :D

Pyllymäkilaskun jälkeen oli todella pimeää

Alamäen jälkeen nappasin muutaman pimeän kuvan. Kun Kuopion kaupungin valosaaste jäi kukkulan taakse, ei metsässä nähnyt yhtään mitään. Suosittelen siis lämpimästi hyvää otsalamppua kaikille niille, jotka Vuorilammen laduille aikovat iltamyöhällä. Olisin nimittäin itse mennyt sen tuhannen kertaa nenälleni, jollen olisi laittanut alamäissä lampun valomäärää täysille.

Suunnittelimme seuraavaa kertaa siten, että menisimme saman reitin läpi päivänvalossa. Ehkä tuolloin pysähtyisimme joko Pilpan tai Tervaruukin latukahvilaan? Toisaalta kymppikilsan lenkki on ihan mukava perushiihtomatka, jonka aikana ei yleensä tule tarvetta tauolle. Paitsi tietenkin juomatauolle. Varsinkin silloin, kun juomapullo on jäänyt kotiin. Niin kuin eilen.

Metsämaisemia näkyi tämän verran: otsalamppu oli tarpeen

Mikä teki reissusta oikein mainion?


Reitti oli tosi helppo hiihtää läpi ja ladut pääsääntöisesti priimakunnossa (ainakin tällaiselle harrastelijalle). Muutama kovavauhtinen kanssahiihtäjä keikkui matkalla ohitsemme valopäisinä, mutta muuten reitillä sai nautiskella pimeän metsän hiljaisuudesta ja rauhasta ihan omassa porukassa.

Oma mielikin rentoutui, kun näkökentässä oli vain se alue, jonka otsalamppu valaisi. Ja korviin kantautui vain omien suksimien hiljainen hiihtoääni. Ehkä minussa on tallella vielä hieman luolanaista, joka kaipaa keskittymistä meneillään olevaan hetkeen, oman kehon liikkeeseen ja ympäröivään luontoon?

Kaiken kaikkiaan trackeri näytti matkan lopuksi 10,9km, joten lenkin pituus oli suurinpiirtein sama, mitä latuinfokin ilmoittaa. Käytimme hiihtolenkkiin aikaa kaikkine pysähdyksineen noin 1,5h verran. Korkeuseroja oli, mutta ihan siedettävissä määrin - tämä lenkki sopii siis mielestäni kaikentasoisille hiihtelijöille. On kuitenkin hyvä jollain lailla hallita omat sukset, jottei alamäkien laduttomissa kohdissa tule tehtyä yllätyskuperkeikkoja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Autolla pohjoiseen? Myö tehtiin se taas - Ruotsin, Norjan ja Suomen Lappi

Lomamatkani suuntautuvat nykyisin lähinnä pohjoiseen. Maisemia, luontoa, kiireettömyyttä ja olemista. Ja kaikki lähti siitä, kun eräänä talvena monta vuotta sitten ajeltiin Ylläkselle hiihtelemään. Sitten yhtenä kesänä pakkasimmekin teltan mukaan ja suuntasimme Inarin kautta Norjaan ja Altasta takaisin Suomen puolelle. Viime kesänä taas huristelimme Vaasan ja Uumajan kautta Ruotsin läpi Kalajoelle. Ja syksyllä heitettiin keikka Kiilopäässä koiran kanssa telttaillen. Juu, Lappi on mun juttu! Entä Ruotsin Lappi, mitä siellä on?

The Kuivausrumpu

Pyykinpesu - voisiko sitä helpottaa pienellä luksuksella? Mitä mieltä olen pyykinpesusta? Voisiko pyykkirumbaa helpottaa kuivausrummun avulla? Millaisia kokemuksia kuivausrummusta meidän koirataloudessa? Ristiriitainen pyykinpesijä Opin pesemään pyykkini itse vasta muutettuani kotoa pois. Poikaystäväni opetti, miten kone täytetään, mihin lokeroon pesu- ja huuhteluainetta ladataan ja mistä nappulasta kone käynnistetään. En siis voi syyttää kotikasvatusta tästä nykyisestä pyykkiesimiesnaisen roolistani, vaan olen täysin vapaaehtoisesti kasvanut siihen ajan kuluessa ja pyykkäystaitojeni kasvaessa. Tykkään siitä, että saan järjestellä vaatteet koneeseen siten kuin itse haluan. Silloin keltaiset hupparit tulevat ulos koneesta keltaisina ja valkoiset valkoisina. Tähän vaiheeseen asti pyykinpesu on kivaa. Ihanaa, puhdasta pyykkiä monta kiloa! Mutta mutta. Pyykkien ripustaminen kuivumaan on aina ollut minulle akilleen kantapää. Se ajoittuu aina väärään hetkeen. Ripustaminen pitäi...

Ladattava suihku pihasaunassa

Ja hommahan menee näin: Ensin laitetaan kiukaaseen tulet ja kurkataan riittääkö vesisäiliön vesi. Sitten kannetaan vettä järvestä, kaadetaan vettä ämpäristä vesisäiliöön lämpiämään ja kannetaan vielä vähän lisää vettä. Kun sauna on lämmin, yhdistellään kuumista ja kylmistä vesistä kunkin henkilökohtaisia vesilämpötilatuntemuksia edes jotenkuten miellyttävä seos isoon saaviin. Tästä saavista kaikki ottavat puhtaan pesuveden kauhalla. Joku valittaa, että vesi on liian kuumaa ja jonkun mielestä se on liian kylmää. Mutta se kuuluu asiaan. Entäs, kun saunojia onkin toisinaan viisi, ja yli puolet lapsia? Lapset viskovat peseytyessään kaksi kolmesta kauhallisesta seinille ja lattialle, koska kauhalla on hankalaa tähdätä. Saa muuten ihan jokusen kerran käydä hakemassa järvestä uutta vettä. Lopulta, kun muksut töröttävät kylpytakeissaan pukuhuoneessa, alkaa aikuisilla uusi vesirumba. Vesi ei enää ehdikään lämmetä padassa ja jäljelle jääneet peseytyvät ehkä vähän kylmemmällä satsilla....