Siirry pääsisältöön

Sähköavusteinen fatbike: kokemattoman pyöräilijän maastopyöräilyinto



Käytiin Lapissa, Sallatunturilla. Ollaan käyty aiemminkin ja liikuttu luontoreittejä pitkin lähinnä jalkaisin. Tykkään Sallatunturin maisemista ja siitä, että ympärillä on mahdottoman hiljaista ja rauhallista.

Koska tämän kesän Lapin reissumme aikaan oli keskikesän juhla, juhannusviikonloppu, halusimme vähän juhlistaa reissua tekemällä jotain erityistä.

Vuokrasimme juhlan kunniaksi koko viikonlopuksi käyttöömme sähköavusteiset fatbiket.




Ja kyllä mua sitten jännitti.

Ensinnäkin siksi, että olen tänä kesänä pyöräillyt vain kerran ja senkin asfalttitietä turvallisesti omalla kolmevaihteisella, jalkajarrullisella kevytrunkoisella mummopyörälläni. Mainittakoon, että sain (lue: jouduin) teiniaikoina pyöräilemään niin paljon, että vihasin monta vuotta koko liikuntamuotoa.

Toiseksikin jännitin siitä syystä, että sähköavusteisessa pyörässä tuntui olevan aika monta nappulaa. Niiden käyttö olisi hallittava samaan aikaan, kun harjoittelen ajamaan oikealla maastopyörällä.

Kolmas jänskätyksen aihe oli ympäröivät maastot korkeuseroineen. Arvelin, että maastopyöräänsä taidolla käsittelevä matkakumppanini kokisi kanssani henkisen näivettymisen, jos en uskaltautuisi vaativampiin luontoseikkailuihin läskipyöräni kanssa.

Neljäs jännitys: miten fyysinen kuntoni kestää ison pyörän polkemisen?

Opin hetkessä fatbiken perushallinnan, mutta hyödyt sain irti vasta seuraavana päivänä. 


En ehkä ollut se ketterin pyörän käsittelijä, mutta osasin ihan hienosti vaihtaa vaihdetta ykkösen ja seiskan välimaastoissa, ja jarruttaa joko etu- tai takajarrulla ennen mutkia.

Sähköavusteisuudessa oli viisi eri tasoa, joita vaihdettiin vasemman käden peukalolla ohjaustangossa kiinni olevasta laitteesta. Ensimmäisen päivän lähes kolmenkymmenen kilometrin pyöräilyn jälkeen osasin jo mukiinmenevästi löytää optimaalisimmat vaihde- ja avusteisuustasoyhdistelmät.




Ajoimme heti vuokraliikkeen pihasta Sallatunturiin rinnettä ylös ja laskeuduimme hiekkatietä alas. Olihan se nousu kieltämättä rankkaa ja hiki virtasi, varsinkin kun en oikein ymmärtänyt ottaa kaikkea hyötyä sähköavusteisuudesta käyttööni. Ylhäällä tunsinkin itseni vähintään maratoonariksi! Ja alaspäin tulin kävelyvauhtiakin hitaammin jarrut vinkuen, koska en uskaltanut ajaa kovaa.




Illalla suuntasimme poropuiston 17km lenkille, jossa viiletin jo kokeneen konkarin tavoin pitkin metsäautoteitä. Polkupyörän tietokone näytti parhaimmillaan lähes 30km/h. Reidet menivät hapoille ja pyllyyn sattui, mutta vauhdin hurma, raikas ilma ja puhdas, kaunis ympäristö veivät voiton. Ihanaa oli pyöräillä juhannusaaton auringon turvin laavulle, nuotion äärelle!

Jos tämä ei ole liikuntaa, mikä sitten on?


Juhannuspäivänä olin kankea kuin rautakanki. Kroppa ei todentotta ole tottunut polkupyöräilyyn. Silti lähdin reippaasti pidemmälle pyöräretkelle ja jalat vapisten poljin pyörää eteenpäin, kunnes yhtäkkiä pyöräily tuntuikin kevyelle - eilispäivän kokemusten myötä osasin jo hyödyntää pyörän ominaisuuksia erilaisissa maastoissa.

Tarkoituksena oli ensin tehdä vain 23km rengasreitti Sallan kylälle ja takaisin, mutta kolmetuntisen reissumme päätteeksi mittarissa komeili jo yli 30km. Seikkailimme pyörinemme metsäautoteitä, merkittyjä pyöräreittejä, pururatoja, pitkospuita ja loppuhuipennuksena ajoimme suon läpi. Jos joku joskus haluaa testata oman fyysisen kuntonsa, suosittelen kokeilemaan suopyöräilyä...huh huh, en voi muuta sanoa!



Kolmas pyöräilypäivä oli jo pakko ottaa vähän kevyemmin. Pyöräilimme Sallatunturin lähimaastossa hiekkateitä ja metsäpolkuja pitkin, ja jätimme suon kahlaamiset sillä kertaa väliin. Bongasimme myös pöllämystyneen poron ihmettelemästä tien viereltä. Ehkä meidän menopelimme näytti sen silmissä kaupunkilaisten humpuukilta?

Sähköavusteisen fatbiken kanssa Lapin lomasta tuli tällä kertaa liikuntaloma.


Ja ehdottomasti hyvä sellainen! Miten ihana tunne olikaan kulkea tukevan pyörän kyydissä uusia seikkailuja kohti ja olla samalla luonnon äärellä. Tuntea suon tuoksu, ihmetellä poroja (huom. nähtiin koko viikonlopun pyöräretkillä yhteensä 2 kpl poroja...), pysähtyä virtaavan veden äärelle.



Fatbikella ajaminen onnistui näköjään hyvin vähän kokemattomalta ja aralta(?) pyöräilijältä. Sähköavusteisuus teki pyöräilystä nautittavaa, vaikka liikkuminen vaatikin fyysistä kuntoa. Pyöräily ei silti kovissakaan ylämäissä tuntunut mahdottomalta. Ennen kaikkea oli vain jännittävää kokeilla omia rajojaan ja löytää uusia reittejä, laavuja, maisemia. Ja antaa nenän näyttää, minne seuraavaksi mennään.

Kommentit

  1. Kiva kirjoitus! 😊 Ei varmaan ihan helppo homma hypätä kylmiltään sähköpyörän päälle ja vielä tuollaiseen maastoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ehkä henkiset esteet olivat suurin haaste :D Onneksi ne on voitettavissa, kunhan vähän ekstrasisua löytyy.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran kanssa automatkalla ja leirintäalueella - mitä hyvää ja mitä kehitettävää?

Muutama viikko taaksepäin auton keula käännettiin kohti Hankoa..
Matka-aika näytti navigaattorissa noin kuuden tunnin köröttelyä, joten pysähdyksineen kulkemiseen voisi varata melkein työpäivän verran. Huh sentään. Hellepäivä.

Vaikka koirani on kokenut autoreissaaja, tämä Hangon matka olisi sen ensimmäinen kosketus leirintäalueisiin. Ja koska se on hyvin pitkämuistinen, tulisi reissun mennä kokonaisuutena hyvällä mielenvireellä. Onnistunut matka mahdollistaisi leirintäretkeilyn jatkossakin, ehkä jollekin toiselle leirintäalueelle.

Ladattava suihku pihasaunassa

Ja hommahan menee näin: Ensin laitetaan kiukaaseen tulet ja kurkataan riittääkö vesisäiliön vesi. Sitten kannetaan vettä järvestä, kaadetaan vettä ämpäristä vesisäiliöön lämpiämään ja kannetaan vielä vähän lisää vettä.

Kun sauna on lämmin, yhdistellään kuumista ja kylmistä vesistä kunkin henkilökohtaisia vesilämpötilatuntemuksia edes jotenkuten miellyttävä seos isoon saaviin. Tästä saavista kaikki ottavat puhtaan pesuveden kauhalla.

Joku valittaa, että vesi on liian kuumaa ja jonkun mielestä se on liian kylmää. Mutta se kuuluu asiaan.

Entäs, kun saunojia onkin toisinaan viisi, ja yli puolet lapsia?

Lapset viskovat peseytyessään kaksi kolmesta kauhallisesta seinille ja lattialle, koska kauhalla on hankalaa tähdätä. Saa muuten ihan jokusen kerran käydä hakemassa järvestä uutta vettä.

Lopulta, kun muksut töröttävät kylpytakeissaan pukuhuoneessa, alkaa aikuisilla uusi vesirumba. Vesi ei enää ehdikään lämmetä padassa ja jäljelle jääneet peseytyvät ehkä vähän kylmemmällä satsilla.

Mökin pi…

Autolla pohjoiseen? Myö tehtiin se taas - Ruotsin, Norjan ja Suomen Lappi

Lomamatkani suuntautuvat nykyisin lähinnä pohjoiseen. Maisemia, luontoa, kiireettömyyttä ja olemista. Ja kaikki lähti siitä, kun eräänä talvena monta vuotta sitten ajeltiin Ylläkselle hiihtelemään.

Sitten yhtenä kesänä pakkasimmekin teltan mukaan ja suuntasimme Inarin kautta Norjaan ja Altasta takaisin Suomen puolelle. Viime kesänä taas huristelimme Vaasan ja Uumajan kautta Ruotsin läpi Kalajoelle. Ja syksyllä heitettiin keikka Kiilopäässä koiran kanssa telttaillen.

Juu, Lappi on mun juttu!

Entä Ruotsin Lappi, mitä siellä on?