Siirry pääsisältöön

Taas se aika vuodesta. Maaliskuu=matkakuumekuu.




Kevään ensimmäisten merkkien eli varovaisesti lämmittävän auringonpaisteen ja linnunlaulun aikaan tuntuu sille, että kesä saisi jo tulla. Mahdollisimman pian, kiitos.

Tunne vain pahenee, kun talviliikuntalajit sulavat pois. Muutaman kerran olen ollut reissussa juurikin maaliskuussa. Olen tutustunut talviunesta heräävään New Yorkiin ja alkukeväiseen Lissaboniin. Ihanaa, kun voi kelata kevättä vähän eteenpäin.

Maaliskuu on siis minulle sama kuin matkakuumekuu. Jonnekin olisi kiva päästä. Nyt pitkän ja suurilumisen talven jälkeen tekisi mieli mennä ihan reilusti etelään, aurinkoon, johonkin lämpimään, ehkä vähän patikoimaan luonnon äärelle, mutta ennen kaikkea uimaan ja nauttimaan kesästä.

Haluaisin lähteä matkalle tällä kertaa mahdollisimman helposti. Uskallanko kokeilla pakettimatkaa omatoimimatkan tai reppureissun sijaan?

Matkakohdevaihtoehtoja


Kylpylän saunassa kuulin kehuja ja suosituksia Azoreista. Azoreilla olisi kaunis luonto lähellä, jotain eksoottistakin ihailtavaa, lämmintä ja kaikilla tavoin täydellistä. Joten kotiin päästyäni ja ripustettuani bikinit kuivumaan etsin heti guuggelilla Azoreiden matkapaketteja. En löytänyt. Tai juu, yhden löysin, mutta sen hinta oli aivan huikea. Azorit taitaa olla omatoimikohde?

Mihin muualle haluaisinkaan...
Reilaamaan? Se vaatii aika paljon suunnittelua, jos/kun lapsi matkustaa mukana.
Entä suosikkini Islanti? Ei, valmismatkat ovat aivan liian kalliita. Omatoimi- ja telttailumatkaa ajatellen on vielä liian kylmä.
Espanja? Ei, matkaseurue ei halua sinne, liian monta kertaa kuulemma käynyt näissä lomakohteissa.
Italia, Sisilia? Hmm. Ehkä.
Lissabon? Ei nyt, siellä olen käynyt, on kuitenkin helppo omatoimimatkakohde.
Kroatia? Ei, se on kyllä aivan upea, mutta ei tällä kertaa, helppo omatoimimatkakohde.
Kreikka, Kreeta? No mikä ettei!
Tai: Färsaarille, Grönlantiin, San Fransiscoon, Australiaan, Singaporeen, Japaniin....

Menenkö matkalle hotellin piha-alueille?


Siispä syötin matkan päivämäärät ja matkustajien lukumäärät matkanjärjestäjien hakukoneisiin. Vaihtoehtoja matkakohteista eli erilaisista hotelleista pomppi tietokoneen ruudulle. Järjestin hakutulokset hinnan mukaan. Matkustuspäivämäärät menivät samalla ihan sekaisin, samoin matkakohteet.

On vähän hassua, että pakettimatkoja myydään hotellien kuvilla ja muu matkakohde, kuten maa ja kaupunki, jossa hotelli sijaitsee, on ikään kuin sivuroolissa tai erikseen mainittuna retkikohteena. Onko hotelli tärkein asia lomakohteessa? Se, mihin ihmiset haluavat ensisijaisesti tutustua, paikka, jossa he viettävät lomansa?

Toki minäkin hurmaannuin hotellien kuvagallerioista. Valtavat uima-allasalueet, wifi (helpottaa lapsen kanssa reissaamista, kun e-kirjat ovat saatavilla 24/7), aamupala, siistit huoneet jne. Olisipa kiva olla vähän aikaa hotellin uima-altaan prinsessa, lojua aurinkotuolissa puoliunessa rentoilusta nauttien. Välillä pulahtaisin altaaseen viilentymään.

Joku hakisi meidät lentokentältä, huolehtisi autokyydit hotskulle saakka, tsekkaisi aikataulut ja hotellivaraukset. Me vain olla möllötettäisiin ja ihmeteltäisiin valmista matkaamme.

Mitä hotellipihalomalta puuttuu?


Mutta mitä jää kokematta, kun loma on valmiiksi mietitty? Paikallisuus, yksilöllisyys, eri maiden ja kulttuurien erilaisuuden ihanat vivahteet. Esimerkiksi jokunen vuosi sitten tehdyltä reilireissulta sain hurjasti kokemusta majoitusvaihtoehdoista. Joskus halpa on hauskin ja viihtyisin, persoonallisin ja kaunein, joskus halpa on se kaikkein hirvein läävä.

Eri maiden leirintäalueilla majoittuessa taas kohdemaan ja sen lähinaapureiden kulttuuri on ollut läsnä vuorokauden ympäri. Norjassa oli varsin hauskaa kokata amerikkaiskiinalaisten rouvien kanssa päivällistä ja keskustella norjalaisten supermarkettien aukioloajoista. Kroatiassa taas oli mieleenpainuvaa seurata slovenialaisten perheiden iltarutiinien etenemistä. Ihan samalla lailla sielläkin lapset katsovat salaa telkusta rikossarjoja, kun vanhemmat eivät huomaa.



Ehkä yksi erikoisimmista, mutta ihanan arkisista telttaretkeilyn tapahtumista on harjata hampaita yhdessä kymmenen muun iltatoimiaan suorittavan kanssa leirintäalueen saniteettitiloissa. Siellä saattaa vahingossa tavata suomalaisia tai vaikka minkämaalaisia, saada matkavinkkejä tai hyvän yön toivotuksia keneltä vain, millä kielellä tahansa. Hampaidenpesukulttuuri on muuten hämmästyttävän samankaltainen kaikkialla!

Edelleen epätietoisuudessa...


En ole vielä varannut matkaa, koska en pääse itseni kanssa sopuun siitä, mitä lomaltani odotan, milloin olen menossa, mihin olen menossa. Mistä olen valmis maksamaan, mikä lomilla on parasta, entä mikä muun matkaseurueen ajatuksiin sopii? Entä haluanko tuttuun kohteeseen vai kokeilenko jotain uutta?

Ja entäs, kun mietin matkustamista sekä taloudellisuuden että ekologisuuden näkökulmista...mikä olisikaan ympäristöystävällisin kompromissi budjettimatkalle aurinkoon?

Pelkästään loman löytäminen ja sen varaaminen on mielenkiintoinen ja monipuolinen prosessi. Minulle ei riitä, että kunhan nyt vain jonnekin lämpimään köröttelen. Enkä halua matkustaa siten, että matkan päämääränä olisi pelkkä hotellin piha-alue. Jotain muutakin toivon, kuin pelkkää aurinkoa ja lämmintä ilmastoa.

Ehkä se omatoimimatka on sittenkin meidän juttu?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran kevyt makuupussi: tee se itse!

Koiralla pitää olla lämmin, kun se lepää. Varsinkin lyhytkarvaisen koiran kanssa telttaillessa, retkeillessä ja mökkeillessä tämä on ollut haasteellista järjestää. Eli koiran oman makuupussin hankintaan olisi ryhdyttävä, mutta mikä olisi hyvä?

Itsetehdyt, neulotut villahousut

Innostuin viime vuoden loppupuolella taas neulomaan. En ole siinä kovin hyvä, joten tämänkaltainen askartelu menee opettelun piikkiin. No, joka tapauksessa marraskuun pimeinä iltoina laitoin käyntiin isomman projektin, villahousujen neulomisen. Lankana käytin ihan novitalaista perusseiskaveikkaa, eri väreissä tietenkin. ...aikuisten villahousut - neuleohjetta etsimään! Yritin opiskella ja seurata lankavalmistajan sivuilta ohjetta aikuisten villahousuista. Kaverit sen sijaan naureskelivat aherrukselleni - villahousuista tulisi kuulemma aivan kamalat viimeistään vyötäröosuuden kohdalta. Äitini kutsui niitä "damaskeiksi".  Rohkeasti ja sitkeästi neuloin kuitenkin ensin yhden lahkeen, takkusin levennyksissä ja kavennuksissa haarojen kohdalla, koska en ymmärtänyt ohjetta, ja huomasin lopulta, että työn alla olevien pöksyjen leveys on ihan jotain muuta, kuin alkuperäisessä ohjeessa. Eipä yllättänyt, koska neulekäsialani on aika kookasta. Siinä sitten kysyttiinkin vähän sis

Liukulumikengät: erämaasukset vai lumikengät?

Tykkään kovasti luonnosta, talvisista metsistä, suksimisesta ja lumikenkäilystä, joten lähdin innolla kokeilemaan näiden talviliikuntamahdollisuuksien yhdistelmää. Eli liukulumikenkiä. Toisin sanoen leveitä karvapohjasuksia. Erämaasuksien ja lumikenkien hybridiä. Tai kotoisammin sukselointia. Liukulumikenkäilyodotukset olivat kovat: näillä suksilla metsäseikkailu olisi varmasti supermegamahtavaa! Onneksi liukulumikenkiä voi lainata, sillä niiden hankintahinta on varsin räväkkä. Eli lainasukselot kyydissä ja hyvät, nilkkaa tukevat kengät jalassa suuntasin kohti läheistä metsikköä. Sitä samaa, jossa on kivoja lumikenkulointiin sopivia kiipeilykohtia ja hurjia alamäkiä. Kauniita puita ja upeat maisemat, ihana luonnonrauha. Ei valmiita polkuja, vaan puhdasta lumimaastoa niille, jotka tekevät itse omat reittinsä. Edellisviikon lumikenkäilyreissuista ja aiemmasta eräladuilla hiihtämisestä ( Hiihtoseikkailu ) jotain oppineena osasin jo varautua siihen, että todennäköisesti lasken