Siirry pääsisältöön

Matkakertomus: Kroatiassa telttaretkellä kaksi viikkoa heinäkuun helteillä

Muutama vuosi sitten kesän lomamatkakohteeksi valikoitui Kroatia. Matkalle pakattiin teltta, retkipatjat, trangia, nukkumislakanat ja hellevaatteet. Ja miten matkasuunnitelma tehtiin? Varattiin meno-paluuliput Dubrovnikiin, ilmastoitu auto 14 vuorokaudeksi ja ensimmäiseksi yöksi majoitus läheltä lentokenttää. Arveltiin, että muun matkan ajan mennään minne nenä näyttää.

Matka alkaa


Pian olimme Dubrovnikin lentokentän heinäkuisen helteen puristuksessa. Apua, miten kuumasti aurinko iski, kun poimimme matkalaukut käsivarsille ja yritimme etsiä väsynein lentokonesilmin autovuokraamoamme. Mutta sieltähän se löytyi ja saimme lainasitikan. Se ei ollut se auto, jonka olimme varanneet, mutta hyvin samankaltainen. Kuvasimme auton epäselvyyksien välttämiseksi ja minä etsiydyin ratin taakse.

Mummon piti olla apukuskina, joten viritin mummolle täppärinavigaattorin käyntiin ja lähdin ajamaan kohti Dubrovnikia. Kun olimme ajaneet edestakaisin ja takastakaisin parin tunnin ajan Dubrovnikin lähiöissä, minä luovutin. Vinkki viitonen: älä yhdistä mummoa ja täppäriä ensimmäistä kertaa toisiinsa, varsinkin, jos mummon pitäisi hallita täppärin logiikan lisäksi vieraalta näyttävä navigaattorin käyttis ja auttaa samalla ajamaan kroatialaisen liikenteen seassa!



Pääsimme kuskinvaihdoksen jälkeen perille kivaan B&B -tyyliseen majapaikkaan. Lähdimme kuitenkin Dubrovnikista jo heti aamutuimaan ajelemaan kohti pohjoisempia alueita, koska halusimme tutustua oikeastaan kaikkeen, mitä Kroatiasta voisi löytää. Kuljimme kauniiden, viinipelloilla verhoiltujen saarien, kukkuloiden ja pienten kylämuodostelmien läpi. Pysähdyimme uimaan kirkasvetiselle rannalle jossaineimissään ja ihastelimme maisemia (lue: minä ihastelin, mummo ajoi ja lapsi luki takapenkillä Peppi Pitkätossua tyytyväisenä).

Myö vähän eksyttiin...


Yhtäkkiä vastassamme oli lauttamatka. Olimme ihan väärässä paikassa. Meillä oli ollut tarkoituksena kulkea suorinta reittiä kohti Splitiä ja läpi naapurimaan kaistaleen, mutta jossain kohtaa matka oli mennyt höpöhöpöksi. Olin ladannut naviin vain Kroatian kartan, joten tämä tekninen avustajamme ohjasi meitä tietenkin kiertoreiteille - eihän se sallinut kulkua sellaisille tieosuuksille, joita se itse ei tunne!

Trpanj -kylästä tai kaupungista köröttelimme auton kanssa lauttaan ja kulkeuduimme takaisin mantereelle. Koko matkaseurueemme nautti lautan kannella ihanasta tuulenvireestä ja rannikon maisemista. Lauttamatka olikin kiva pieni karkki-, limppari- ja evästauko meille kaikille. Kun saavuimme Ploče -paikkakunnan satamaan, suuntasimme kuitenkin saman tien moottoritielle...kello oli jo pitkällä iltapäivässä ja määränpääksi valikoituneelle Splitin leirintäalueelle oli vielä hurjasti kilometrejä jäljellä.



Moottoritiellä kulkijoiden tuli maksella tietullit. Vaikka etukäteen vähän jännitimme tätä tapahtumaa, ei meillä ollut minkäänlaisia hankaluuksia näissä kohdissa. Matkimme muita ajajia ja otimme mukaan huumorintajun, kahden naisen aivot ja yhden takapenkkiläisen iloisen asenteen! Näinpä siis loppumatka Splitiin taittui kauniissa vuoristomaisemissa kovaa kyytiä huristellen. Kun aurinko laskeutui ja ilta muuttui pimeäksi, olimme jo melkein määränpäässä.

Aurinkoloma alkaa!


Splitissä löysimme leirintäalueen monien mutkien jälkeen. Taaskin syytän navigaattoria, joka teki liian itsenäisiä ratkaisuja: se ohjasi meidät Splitin keskustaan sen sijaan, että olisi neuvonut suoran reitin leirintäalueelle. Noh, onneksi kadunvarsikyltit opastivat meidät Camping -mainoksillaan oikeaan paikkaan. Kun saimme vihdoin leiriydyttyä summanmutikassa pilkkopimeässä valitsemaamme paikkaan (onneksi lapsi piteli meille taskulamppua valonlähteenä), oli kello jo lähemmäs yksi yöllä. Kyllä muuten uni maistui sekä aikuisille että lapselle!



Aamulla totesimme löytäneemme varsin onnistuneen telttapaikan. Uimaan ja rantaelämään oli matkaa noin kaksikymmentä metriä! Leirintäalueen aamupalalla saimme nauttia mereltä tulevasta kevyestä tuulenvireestä ja vapaasti kulkevien delfiinien esityksestä samalla, kun ihana lämmin päivä herätteli meitä edellispäivän ajelumaratonin kankeudesta.

Splitissä vierähtikin useampi päivä rannalla loikoillen ja lepäillen. Kävimme toki pikakierroksen ihan keskustassakin, mutta siellä meillä oli aivan liian kuuma ja hiki. Vanhat rakennukset olivat kyllä tosi kauniita helteelläkin, joten ehkäpä aikuisporukalla olisin tutkaillut nähtävyyksiä tarkemmin? Tuolloin päivälämpötila kuitenkin lähenteli neljääkymmentä astetta, joten pienillä kaduilla tuntui lapsen kanssa aika ahtaalta. Siksipä siis jätskit kouraan ja takaisin rannalle!


Plitvičen kansallispuisto


Splitin lomailun aikana keksimme suunnata seuraavaksi kohti Plitvičen kansallispuistoa. Ajelimme moottoritielle melkein kuin vanhat konkarit ja löysimme reittimme perille saakka korkeiden vuoristojen päältä kurvaillen. Sitikka kuljetti meitä turvallisesti läpi monen kilometrin mittaisten tunneleiden ja korkeiden siltojen, mutta onneksi auton kuski oli suurimman osan ajasta autuaan tietämätön meitä ympäröineistä korkeuksista!




Plitvičessä leiriydyimme isohkolle leirintäalueelle, söimme muistaakseni jotain pientä ja asetuimme hetkeksi aloillemme. Mutta pian olimme jo tutustumassa kansallispuiston kauniisiin vesialtaisiin, vihreyteen ja putouksiin - helteestä huolimatta olimme kevytpatikointireissullamme monta monituista tuntia. Matkaa taisi kertyä kahdeksan kilometrin verran. Kuka sitä nyt paikallaan malttaisi olla, kun ympäröivä luonto on niin kaunis!

Plitvičen alueella oli yöllä aika kylmä nukkua, koska emme ottaneet reissulle mukaan Suomenkin olosuhteisiin sopivia makuupussejamme. Ilmeisesti alue sijaitsee sen verran korkeammalla, että trooppinen lämpö ei ylettynyt yöllä takaamaan helteisiä oloja. Siksi siis suuntasimme pian patikointireissun jälkeen takaisin kohti rantaelämää. Halusimme kokeilla jotain uutta kohdetta, joten valitsimme keräämistämme leirintäalue-esitteistä hauskimman näköisen kohteen ja laitoimme osoitteen navigaattoriin.

Löysimme lomakylän


Kuun pintaa muistuttavien maisemien ja pikkuruisten kylien jälkeen pöllähdimme valtavalle leirintäalueelle. Telttapaikka käytiin valitsemassa golfkärryn kyydillä, koska välimatkat loma-alueen sisällä olivat niin pitkät. Valitsimme leiriytymiskohdaksemme leikkipuiston läheisen tilan, joka sekin oli melkein rantaviivalla.

Ja kun olimme saaneet nukkumispaikan valmiiksi, lojuimme rannalla ja uimme meressä monta päivää. Leirintäalueelta löytyi kaikki pienen kaupungin palvelut: kahviloita, ravintoloita, kauppoja, huvituksia...tämä paikka oli ihan oma lomakohteensa, eikä sieltä ollut oikeastaan mitään syytä poistua.


Lopuksi vähän kaupunkilomaakin: Dubrovnik


Matkamme loppuajaksi päätimme palata tutustumaan Dubrovnikiin vähän paremmin. Ensi alkuun majoitumme leirintäalueella, mutta ihan viimeisiksi matkapäiviksi varasin saman majoituspaikan, jossa olimme ensimmäisenä Kroatian matkapäivänä. Kahden viikon telttaretkeily helteessä taisi jo vähän aiheuttaa luksuksenkaipuuta... Majapaikan emäntä kertoi, että lomamme aikaan onkin ollut aivan poikkeukselliset helteet. 

Dubrovnikissa kävimme ostoksilla ja tutustuimme vanhaan kaupunkiin. Täytyy kyllä myöntää, että kahden viikon helteiden ja tolkuttoman uimismäärän jälkeen kauppojen vaatevalikoimien tai kaupunkien raunioiden tuijottelu ei ollut ihan paras ajatus - ehkä kaikkea ei pidä mahduttaa samaan lomaan. Jo pelkkä leirintäalueilla seikkailu, luonto, rannat ja uiminen riittää kyllä tekemiseksi!


Muutama vinkki:

  • Kroatia oli upea kokemus ja nappivalinta parin viikon mittaiselle lomamatkalle.
  • Isoimmat leirintäalueet olivat huippusiistejä, turvallisen tuntuisia ja todella hyvin varusteltuja, mutta leirintäalueilla ei ollut yhteisiä keittiöitä. Ruoka piti tehdä itse omilla välineillä tai syödä ravintolassa. Meille tämä tarkoitti muutamaa paniikkiaamua, kun kahvia ei saanut keitettyä eikä ravintolaa unenpöpperössä löytynyt mistään. Leirintäalueilla on upeat uimarannat ja kivat leikkipaikat lapsille.
  • Autossa on hyvä olla ilmastointi ja ajantasainen navigaattorijuttu. Apukuskinkin on hyvä olla hereillä... Liikenne soljui hyvin, mutta malttia kannattaa pakata mukaan. Korkealla kukkuloilla ja varsinkin huoltoasemilla on tosi kuuma.
  • Lomalaiset nauttivat uimisesta, siisteydestä, luonnosta ja lämmöstä. Ei tarvittu muita hurvituksia.
  • Plitvičen retkeily onnistui lapsen kanssa, kunhan aikuiset eivät olleet ihan hermoheikkoa laatua. Korkeuserot ovat tosi suuret ja turvajuttuja ei juurikaan ollut.
  • Vuokra-autolla pääsi etsimään ja löytämään piilopaikkoja: me löysimme ihania rantoja ja upeita ravintoloita luonnon omista laguuneista <3
  • B&B -majoitus oli hyvä vaihtoehto tasaamaan leirielämää. Palvelu ko. paikassa oli ystävällistä ja ilmastointi upeaa luksusta telttahelteiden jälkeen.
  • Kahdessa viikossa ehti vaikka ja mitä, joten kannatti tutustua useampaan kohteeseen.

Henkilön Anni (@anniel.ina) jakama julkaisu

Kommentit

  1. Oi, kuulostaa upealta reissulta! Olemme lähdössä toukokuussa Kroatiaan kiertelemään, mutta yömme vietämme ihan hotelleissa/paikallisen luona majaillen. Muualla Euroopassa olen kyllä telttaillut, ja se luo kyllä ihan oman tunnelmansa, rahansäästöstä puhumattakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mainio reissu ja ne maisemat <3 Oikein ihanaa reissua teille, nauttikaa!

      Kroatiassa kalleimpien leirintäalueiden maksut olivat muistaakseni aika lähellä halvimpien majapaikkojen hintoja, joten rahansäästö ei ollut kummoinen. Tunnelma ja sijainti olivatkin telttailun parhautta varsinkin, kun monen eri maan reissaajat kokoontuivat samaan yhteisöön.

      Poista
  2. Kroatia on turvallinen reissumaa telttaillenkin. Ystävälliset ihmiset, kauniit maisemat, rantojen rauhallisuus yms...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Itsetehdyt, neulotut villahousut

Innostuin viime vuoden loppupuolella taas neulomaan. En ole siinä kovin hyvä, joten tämänkaltainen askartelu menee opettelun piikkiin. No, joka tapauksessa marraskuun pimeinä iltoina laitoin käyntiin isomman projektin, villahousujen neulomisen. Lankana käytin ihan novitalaista perusseiskaveikkaa, eri väreissä tietenkin. ...aikuisten villahousut - neuleohjetta etsimään! Yritin opiskella ja seurata lankavalmistajan sivuilta ohjetta aikuisten villahousuista. Kaverit sen sijaan naureskelivat aherrukselleni - villahousuista tulisi kuulemma aivan kamalat viimeistään vyötäröosuuden kohdalta. Äitini kutsui niitä "damaskeiksi".  Rohkeasti ja sitkeästi neuloin kuitenkin ensin yhden lahkeen, takkusin levennyksissä ja kavennuksissa haarojen kohdalla, koska en ymmärtänyt ohjetta, ja huomasin lopulta, että työn alla olevien pöksyjen leveys on ihan jotain muuta, kuin alkuperäisessä ohjeessa. Eipä yllättänyt, koska neulekäsialani on aika kookasta. Siinä sitten kysyttiinkin vähän sis

Koiran kevyt makuupussi: tee se itse!

Koiralla pitää olla lämmin, kun se lepää. Varsinkin lyhytkarvaisen koiran kanssa telttaillessa, retkeillessä ja mökkeillessä tämä on ollut haasteellista järjestää. Eli koiran oman makuupussin hankintaan olisi ryhdyttävä, mutta mikä olisi hyvä?

Liukulumikengät: erämaasukset vai lumikengät?

Tykkään kovasti luonnosta, talvisista metsistä, suksimisesta ja lumikenkäilystä, joten lähdin innolla kokeilemaan näiden talviliikuntamahdollisuuksien yhdistelmää. Eli liukulumikenkiä. Toisin sanoen leveitä karvapohjasuksia. Erämaasuksien ja lumikenkien hybridiä. Tai kotoisammin sukselointia. Liukulumikenkäilyodotukset olivat kovat: näillä suksilla metsäseikkailu olisi varmasti supermegamahtavaa! Onneksi liukulumikenkiä voi lainata, sillä niiden hankintahinta on varsin räväkkä. Eli lainasukselot kyydissä ja hyvät, nilkkaa tukevat kengät jalassa suuntasin kohti läheistä metsikköä. Sitä samaa, jossa on kivoja lumikenkulointiin sopivia kiipeilykohtia ja hurjia alamäkiä. Kauniita puita ja upeat maisemat, ihana luonnonrauha. Ei valmiita polkuja, vaan puhdasta lumimaastoa niille, jotka tekevät itse omat reittinsä. Edellisviikon lumikenkäilyreissuista ja aiemmasta eräladuilla hiihtämisestä ( Hiihtoseikkailu ) jotain oppineena osasin jo varautua siihen, että todennäköisesti lasken