Olen kirjojen lukemisen kanssa aika tuulellakäyvä. Liika kiire on mieluinen tekosyy, samoin kuin kaikki muut mahdolliset häiriöt. Tuntuu, että lukemiseen on lupa vasta silloin, kun ei ole mitään muuta tekemistä. Tai silloin, kun on syystä tai toisesta ihan pakko lukea. Uutta kirjaa on vaikea aloittaa tai rauhoittua kesken olevan teoksen pariin, vaikka tiedän että nautin lukemisesta. Miksi näin? Miksi on paljon helpompaa uppoutua lyhyisiin tekstinpätkiin vaikkapa somettimien äärellä? Kun ei ole kivaa luettavaa, lukuinto hiipuu. Muistelen, että peruskoulussa oli pakko lukea opettajan valitsemia teoksia. Kaikki ala-asteluokkamme 26 oppilasta ohjeistettiin lentävän kattomiehen pariin tai mikälielokki -kirjojen maailmaan. Kaikkien piti lukea samat kirjat ja osata vastata kysymyksiin, joita kirjasta esitettiin. Lukemisella oli tietenkin aina aikataulu. Tykkäsin lukea. Ala-asteen alussa luin kirjaston Neiti Etsivät, Bertin päiväkirjat, Tiinat ja paljon muuta lasten- ja nuortenkirjall...
Joskus ihan arkisistakin asioista on aiheellista kirjoittaa. Luonto, liikunta ja vähän muutakin.