Siirry pääsisältöön

Se kerta, kun somessa tuli vähän sekoiltua: Tapahtumakutsu

Ihan kaverin puolesta kerron. Ja itseni, kun tämä tapahtumaketju hymyilyttää niin kovasti. Ehkä kerron myös siksi, että emme aina ottaisi somesekoilua niin kovasti itseemme. Jos henkilö ei someta työkseen, ei kai kukaan oleta, että kaikki menee kerrasta ihan nippuun?

Joskus tekee mieli vetää huppu päähän ja piiloutua maailmalta
Joskus tekee mieli laittaa huppu päähän ja piiloutua maailmalta.



Tässä tarinassa on kaksi osallistujaa + mahtava määrä kavereita. Varsinainen päähenkilö on Järjestäjä, joka toimii itsenäisesti teemalla "Tekemällä oppii" ja "Minä teen itte". Kutsun taiteillut Sivustaseuraaja tarkkailee tapahtumakutsujen lähettämistä eri yhteyksiin. Ja lopussa auttaa löytämään positiivista näkökulmaa somesekoiluun.

Normaali tapahtumakutsu ystäväporukalle

-         Sivustaseuraaja tarjoutui tekemään kutsun Järjestäjän juhlaan. Pienelle porukalle suunnattu kutsu näyttäytyi sisäpiirihuumorilla väritettynä, räväkkänä, hauskana. Lisäksi kutsuun laitettiin maininta, että ruokaa on tarjolla vain 500 ensimmäiselle. Ihan vaan huvikseen ja vitsimielellä. Osallistujia tulisi kuitenkin maksimissaan noin parikymmentä.
-       Sivustaseuraaja toimitti valmiin karikatyyrisen kutsun juhlan Järjestäjälle. Sivustaseuraaja varasi itselleen popkornit & limua ja asettui seuraamaan tapahtumakutsun saattamista maailmalle.
-         Järjestäjä lähetti kutsun viestiryhmään, johon melkein kaikki Järjestäjän läheisimmät kaverit kuuluvat. Kutsu tavoitti oikean kohderyhmän välittömästi. Muutama kaveri pohti, että pääseekö mukaan tapahtumaan, jokunen ilmoitti jo tulevansa.

Somepalvelun ryhmä

-         Järjestäjä halusi suuntaviivoja osallistujamäärästä, koska ruokaa ei todellakaan ollut tarkoitus hankkia viidellesadalle. Järjestäjä loi somepalvelussa salaisen ryhmän tapahtuman ympärille.
-        Järjestäjä kutsui ryhmään kaikki(!) kaverinsa, joita virtuaalielämän varrella oli kertynyt somepalvelun listoille. Syy näin massiiviseen kutsumiseen jäi tässä kohtaa mysteeriksi.
-         Kaikki Järjestäjän kontaktit saivat ilmoituksen, että heidät on kutsuttu uuteen ryhmään. Sivustaseuraajakin liittyi tähän suureen salaiseen ryhmään heti kutsun saatuaan, ihan kannatusmielessä.
-         Sivustaseuraaja tarkkaili, kuinka ryhmään alkoi liittyä kaikenlaista väkeä. Muutama melkein tuntematon ilmoitti tulevansa mukaan tapahtumaan, muutama tuttu kertoi, ettei valitettavasti pääse paikalle.

Somepalvelun ryhmän tapahtuma

-         ”Teit sitten ryhmän”, Sivustaseuraaja ihmetteli Järjestäjälle ohimennen. ”Mikset luonut tapahtumaa?”
-      ”Aijjaa! Missäs se semmoinen on? Joo, täällä! Mä teen”, totesi Järjestäjä innokkaana ja loi suurelle salaiselle ryhmälleen tapahtuman, jonne kutsui jälleen kaikki kaverinsa. Ryhmän jäsenet saivat ilmoituksen uudesta tapahtumasta. Pian Sivustaseuraaja ja pari muuta kaveria ilmoittautuivat ryhmän sisäiseen uuteen tapahtumaan.
-         ”Teit sitten ryhmälle tapahtuman”, Sivustaseuraaja ihmetteli ääneen.
-         ”Voihan piparminttu!” tuskaili Järjestäjä. ”Ei näin, ei näin. Ei mun pitäny ryhmälle tehdä, vaan se semmonen normaali tapahtuma, missä voi klikata ”Osallistuu” tai silleen.”
-         ”No, ainakin porukka tietää, että sulla on kekkerit!” Sivustaseuraaja totesi nauruaan pidätellen.
Samalla Sivustaseuraaja muisteli, oliko se niin, että uusi asia vaatii viisitoista kertaa toistoa, ennen kuin ihminen lopulta sisäistää asian. Tiedotus siis alkoi tämän tapahtuman osalta olla jo hyvässä vauhdissa!

Varsinainen somepalvelun tapahtuma

-         Pienen mietintätauon jälkeen suuri salainen ryhmä oli muuttunut Järjestäjän itsenäisen askartelun toimesta kokonaan arkistoiduksi, mutta ryhmän poistaminen ei onnistunut. Järjestäjä poisteli ryhmänsä jäseniä yksitellen, nenä kiinni puhelimessaan, ja toteutti vauhtiin päästyään samalla myös kaverilistan kevätsiivouksen. Järjestäjän olemus alkoi jo olla neuroottinen.
-         Yhtäkkiä Sivustaseuraajalle tuli ilmoitus, että hänet on (taas!) kutsuttu tapahtumaan. Siihen samaan Järjestäjän tapahtumaan, johon Sivustaseuraaja ja jotkut Järjestäjän kaverit olivat jo kahdesti liittyneet mukaan. Sivustaseuraaja klikkasi, että "Osallistun". Kolmannen kerran.
-         Sivustaseuraaja katseli vierestä, kun Järjestäjä vastaili yksityisten viestien tulvaan. Viesteissä alkuperäisen viestiryhmän kaverit ihmettelivät, mikseivät pääse enää somepalvelussa luotuun ryhmään mukaan. Kaveriporukka pohti, mahtaako somepalvelussa olla jokin bugi.

Fiiliksiä

-         Juhlien Järjestäjä alkoi jo olla räjähdysaltis, joten bugipohdintojen jälkeen puhelimet laitettin yhteisymmärryksessä tauolle. Uitiin, saunottiin, puhuttiin niitä näitä tavallisista asioista. Ilmassa leijaili myrkyllinen perhanan some minä olen niin tyhmä -pilvi.
-         Tauon jälkeen somesta ja tapahtumakutsuista puhuminen alkoi lopulta aiheuttaa hilpeyttä, myös Järjestäjässä. Tai oikeastaan sille naurettiin jo hillittömästi hytkyen, kyyneleet poskilla. Mielikuviteltiin yhdessä sitä, miten jännittävä juttu tästä sekoilusta kehkeytyykään – alun perin pienelle ystäväporukalle tarkoitetun tapahtuman osallistujina saattaa olla ketä vaan puolituttuja!
-         Lopputuloksena todettiin, että ainakaan kavereille ei jäänyt epäselväksi, että kyseinen tapahtuma on tulossa. Kukaan ei voi väittää, ettei tiennyt.
-         Bonuksena vielä: Onneksi kutsussa oli mukana Järjestäjän oman yrityksen nimi, joten yritys sai puolivahingossa aikalailla näkyvyyttä. Sitä paitsi Järjestäjä onnistui somesekoilullaan kerrassaan hienosti ohittamaan somepalvelun näkyvyyshaastealgoritmit. Ja vieläpä hyvin hyvin hyvin persoonallisella tavalla!

Moka ei ollut suuri, eikä varsinaista vahinkoa päässyt (ainakaan vielä) tapahtumaan. Toki tästä kokemuksesta voisi mennä alavire päällä ja somekammovaihde silmään, mutta kannattavampaa on sallia itselleen ja toisille satunnaiset virtuaalipöllöilyt. On ihan inhimillistä hukkua sometyökalujen maailmaan.

Tuetaanhan toinen toistamme tässä somen käytössä <3 ei se ole niin helppoa toimia virtuaalimaailman sääntökirjan mukaan.

Tämän tekstin kirjoitin ja julkaisin Järjestäjän luvalla. Olin itse Sivustaseuraajan roolissa, joten on myös oma lupa.

Julkaisin alun perin LinkedInissä. Sieltäpä löytyy edelleen, mutta nyt myös täältä omasta blogista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran kevyt makuupussi: tee se itse!

Koiralla pitää olla lämmin, kun se lepää. Varsinkin lyhytkarvaisen koiran kanssa telttaillessa, retkeillessä ja mökkeillessä tämä on ollut haasteellista järjestää. Eli koiran oman makuupussin hankintaan olisi ryhdyttävä, mutta mikä olisi hyvä?

The Kuivausrumpu

Pyykinpesu - voisiko sitä helpottaa pienellä luksuksella? Mitä mieltä olen pyykinpesusta? Voisiko pyykkirumbaa helpottaa kuivausrummun avulla? Millaisia kokemuksia kuivausrummusta meidän koirataloudessa? Ristiriitainen pyykinpesijä Opin pesemään pyykkini itse vasta muutettuani kotoa pois. Poikaystäväni opetti, miten kone täytetään, mihin lokeroon pesu- ja huuhteluainetta ladataan ja mistä nappulasta kone käynnistetään. En siis voi syyttää kotikasvatusta tästä nykyisestä pyykkiesimiesnaisen roolistani, vaan olen täysin vapaaehtoisesti kasvanut siihen ajan kuluessa ja pyykkäystaitojeni kasvaessa. Tykkään siitä, että saan järjestellä vaatteet koneeseen siten kuin itse haluan. Silloin keltaiset hupparit tulevat ulos koneesta keltaisina ja valkoiset valkoisina. Tähän vaiheeseen asti pyykinpesu on kivaa. Ihanaa, puhdasta pyykkiä monta kiloa! Mutta mutta. Pyykkien ripustaminen kuivumaan on aina ollut minulle akilleen kantapää. Se ajoittuu aina väärään hetkeen. Ripustaminen pitäi

Itsetehdyt, neulotut villahousut

Innostuin viime vuoden loppupuolella taas neulomaan. En ole siinä kovin hyvä, joten tämänkaltainen askartelu menee opettelun piikkiin. No, joka tapauksessa marraskuun pimeinä iltoina laitoin käyntiin isomman projektin, villahousujen neulomisen. Lankana käytin ihan novitalaista perusseiskaveikkaa, eri väreissä tietenkin. ...aikuisten villahousut - neuleohjetta etsimään! Yritin opiskella ja seurata lankavalmistajan sivuilta ohjetta aikuisten villahousuista. Kaverit sen sijaan naureskelivat aherrukselleni - villahousuista tulisi kuulemma aivan kamalat viimeistään vyötäröosuuden kohdalta. Äitini kutsui niitä "damaskeiksi".  Rohkeasti ja sitkeästi neuloin kuitenkin ensin yhden lahkeen, takkusin levennyksissä ja kavennuksissa haarojen kohdalla, koska en ymmärtänyt ohjetta, ja huomasin lopulta, että työn alla olevien pöksyjen leveys on ihan jotain muuta, kuin alkuperäisessä ohjeessa. Eipä yllättänyt, koska neulekäsialani on aika kookasta. Siinä sitten kysyttiinkin vähän sis