Aurinko paistaa, on lämmin ja kohta muuten surisee. Apua.
Voin ihan julkisesti myöntää, että pelkään ampiaisia tolkuttoman paljon. Samaan kategoriaan pääsevät myös kaikki muut pistävät surisijat, vaikkakin näistä kimalaiset ovat eniten symppiksiä.
Jostain kumman syystä ampiaiset ja kimalaiset pyrkivät löytämään asuinpaikkansa juuri sieltä, missä meidän perhe liikkuu eniten. Sisäänkäyntien viereisistä ikkunanraoista, oven listoista, räystäästä, riippukeinun laskoksesta, pienestä kuivuneiden lehtien kasasta, istuinalusesta...
Ampiaismyrkyt toimii jos toimii. Mutta en tykkää siitä ajatuksesta, että turhamaisuuttani suihkin hyvää tekevät pölyttäjät kokonaan hengiltä.
Pelostani huolimatta ymmärrän kyllä ampiaiset & co -porukan hyödyllisyyden ja haluaisin omalta osaltani auttaa tuota jengiä pysymään hengissä.
Viime keväänä muistin valeampiaispesät.
"Eihän se mitään maksa kokeilla", tuumin ja aloin toimia kevään ensimmäisten valonpilkahdusten aikaan.
Otin virkkuukoukun, matonkudetta ja virkata surautin ensin yhden, sitten toisen, kolmannen ja neljännenkin valepesäpallon. Pari harmaata ja loput valkoisia. Täytin pesät vanhoilla sukilla, kierrätyshengessä.
Valeampiaispesiä löytyy tällä hetkellä kotini ympäriltä neljä kappaletta ja lisäksi mökille vietiin jokunen.
Ripustimme valepesät juuri niihin kohtiin, jossa ampiaiskoti olisi meille ihmisille tai lemmikeille hankalassa paikassa.
Valeampiaispesän vaikutus on hyvin paikallinen - on hyvä, ettei se karkota pihalta kaikkia pölyttäjiä!
Nyt yhden vuoden kokemuksella voin sanoa, että kyllä toimii! Edes syksyn pöpipäiset ruuanetsijät eivät ole pyrkineet ikkunoista ja ovista sisään.
...ja valepesä toimii matonkuteestakin tehtynä. Joku pörriäisasiantuntija jossain pohti, että valeampiaispesien teho perustuisi ehkä villan ominaishajuun. Itse olen eri mieltä: valeampiaispesä toimii yhtälailla suodatinpussista, matonkuteesta, kuin villalangastakin tehtynä.
Toki silloin tällöin jokunen pörisijä liitelee valeampparipesän ohi, saattaa jopa tutkailla valeasumuksen habitusta, mutta lopulta nekin ovat jatkaneet matkaansa.
2019 keväällä nätimmät versiot valeampiaispesästä
Valeampiaispesien virkkaaminen on nopeaa, hauskaa ja helppoa. Virkkasin meidän valepesät "omasta päästä", lisäilin silmukoita kun sille tuntui, vähensin kun oli tarpeen.
Jos haluat virkata omat valeampiaispesät, löytyy netistä ohjeita näiden tekoon. Kannustan kyllä kokeilemaan ja viemään vaikka extrapesiä kesätuliaisina ystäville, jotka pelkäävät piikikkäitä pörrääjiä!
Kuvassa oleva malli on mun oma, tänä keväänä vakiintunut villalankainen virkkaustekele.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!