Siirry pääsisältöön

Möllötyksen marraskuu: neulottu villapaita aikuiselle

En muista, että edellisvuosina pimeä ulkoilma olisi iskenyt näin kovaa. Tekee mieli vaan lukea (ks. Mitä kaikkea luen nyt) ja neuloa, möllöttää omassa kodissa lämpimässä.

Koko kesän ja alkusyksyn olin ulkoilemassa, keräsin ihan hullut määrät sieniä ja polkupyöräilin itseni kipeäksi, joten ehkä nyt on lupa käpertyä takkatulen ääreen? Ainakin siihen saakka, kun sataa lunta ja päästään taas talviliikunnan pariin.

On tästä möllötyksestä silti jotain hyötyäkin. 


Sain melkein vuoden ajan puikoilla olleen villapaidan valmiiksi. En ole aiemmin neulonut villapaitaa, joten olipahan siinä ohjeen kanssa ihmettelemistä.

Miksei neulomisohjeissa kerrota, mitä mikäkin merkki tarkoittaa? Mikä on kerros, pitääkö viimeinen silmukka neuloa, miksi pitää päätellä kummallisessa kohdassa? Entä millaisia saumoja suositellaan?


Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta ja koirankarvoista paidassa.


Ohjeena oli Novitan lehden 3/2017 malli 19. Tai siis "ohjeena". Hipsut siksi, kun en osannut ihan kaikkea ohjeissa mainittua noudattaa, sovelsin ja tein omilla väriajatuksilla. En enää muista, mikä lanka oli kyseessä, ehkäpä Nalle?

Opettelin myös samalla tekemään siistit saumat neuleeseen. 


Saumoja en ollut aiemmin tehnyt (vrt. Villahousuprojekti). Tai olin kyllä yrittänyt, mutta niistä oli aiemmilla kerroilla tullut susirumat söherrykset.

Tämä villapaita on kuitenkin omasta mielestäni hieno ja kelpaa vallan mainiosti lisälämmikkeeksi kuoritakin alle. On siinä toki jonkinlainen käsityön leima, mutta eikös se olekin vain hyvä juttu?

Ennen kaikkea onnittelin itseäni ison projektin saattamisesta maaliin <3


Mutta hölönpölön, lauantai-iltana aiheet ovat vähän vähissä. Joskus voisi olla parempi vaikka jättää kirjoittaminen väliin.

Toisaalta oli kiva kertoa täällä villapaitaprojektista, josko se innostaisi jotakuta muutakin saattamaan puikoilla lepäävän työnsä loppuun?

Nyt jatkan www.voepollaverkkokauppa.fi -asioille (tämä ei ole maksettu mainos!) - jos kurkkaat kauppaa ja kaupan blogia, tiedät miksi ;)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Itsetehdyt, neulotut villahousut

Innostuin viime vuoden loppupuolella taas neulomaan. En ole siinä kovin hyvä, joten tämänkaltainen askartelu menee opettelun piikkiin. No, joka tapauksessa marraskuun pimeinä iltoina laitoin käyntiin isomman projektin, villahousujen neulomisen. Lankana käytin ihan novitalaista perusseiskaveikkaa, eri väreissä tietenkin. ...aikuisten villahousut - neuleohjetta etsimään! Yritin opiskella ja seurata lankavalmistajan sivuilta ohjetta aikuisten villahousuista. Kaverit sen sijaan naureskelivat aherrukselleni - villahousuista tulisi kuulemma aivan kamalat viimeistään vyötäröosuuden kohdalta. Äitini kutsui niitä "damaskeiksi".  Rohkeasti ja sitkeästi neuloin kuitenkin ensin yhden lahkeen, takkusin levennyksissä ja kavennuksissa haarojen kohdalla, koska en ymmärtänyt ohjetta, ja huomasin lopulta, että työn alla olevien pöksyjen leveys on ihan jotain muuta, kuin alkuperäisessä ohjeessa. Eipä yllättänyt, koska neulekäsialani on aika kookasta. Siinä sitten kysyttiinkin vähän sis...

Koiran kevyt makuupussi: tee se itse!

Koiralla pitää olla lämmin, kun se lepää. Varsinkin lyhytkarvaisen koiran kanssa telttaillessa, retkeillessä ja mökkeillessä tämä on ollut haasteellista järjestää. Eli koiran oman makuupussin hankintaan olisi ryhdyttävä, mutta mikä olisi hyvä?

Kiilopää koiran kanssa patikoiden ja maastopyöräilyä lappilaisessa maastossa

Viime torstaina auto pakattiin taas ääriään myöten täyteen ja nokka käännettiin kohti pohjoista. Halusimme päästä nauttimaan ruskasta muutamalla uudella elämyksellä: ensimmäistä kertaa minulla oli mukana koira telttailuretkellä Lapissa ja ensimmäistä kertaa autoon sidottiin myös omat maastopyörät. Määränpäänämme oli Kiilopää. Ja koska sinne oli aika pitkä ajomatka, päätimme kiertää Haaparannan kautta. Tunti sinne tai tänne, eikös! ...ja matkalla muistin, että ainiin, koiran kanssa ei tosiaan voi vaihtaa maata ihan tuostanoinvaan. Jäimme siis dalmatiankoiraherran kanssa vain haistelemaan Ruotsin tuoksuja Tornion puolelle. Kello lähenteli jo puoltayötä, kun olimme Sodankylässä. Ukkonen salamoi edessä lepäävällä mustalla yötaivaalla. Harmittelin ensin pilvistä säätä ja tähtien näkymättömyyttä, mutta salamoiden välkehdintä syyskuun yössä oli kertakaikkisen upea näky.