Siirry pääsisältöön

Ihan itse tein: käsityön leima on hieno asia!

Henkilön Anni (@anniel.ina) jakama julkaisu


Langat väärinpäin 


Mummo opetti virkkaamaan vasenkätisesti. Niinpä ala-asteen käsityötunneilla aikani kului juuri oikeanlaisen virkkuuotteen etsimiseen. Opettaja kurkisteli olkani takaa ja huomautteli kokoajan väärästä tekniikasta. Sama juttu neulepuikkojen kanssa. Kun kerran on oppinut kiertämään silmukat hyyyyvin persoonallisella lenkillä, on aika haastavaa löytää langalle uudenlaisia reittejä.

Ja itsepäinen kun olen, on lankakäsitöissäni edelleen erilaiset kiemurat kuin muiden tekemissä töissä. Sileän neuleen tekeminen vaatii minulta aktiivista aivojen virittämistä toiseen vinkkeliin. Käsialanikin on liian löysää, joten minun on valittava muutamaa kokoa liian pienet puikot, jos aion tehdä kiinteää neulosta.

Henkilön Anni (@anniel.ina) jakama julkaisu

Osaan ja teen: hiusdonitseista tekonahkahousuihin


Tein lapsena valtavasti kaikenlaisia rättitöitä. Olen tehnyt tonneittain pompomeja eli villalankatupsuja, pari isoa antennipipoa (yäk!!) ja patalappua. Opettelin ompelemaan hiusdonitseja ja lopulta hameiden sekä pinkkien pitkien housujen myötä teini-iässä surautin ompelukoneella tekonahkahousutkin.

Ja siihen se jäikin, en ommellut, virkannut tai neulonut mitään ainakaan kymmeneen vuoteen. Mikä lie kiukku iski...ehkä tekonahkan ompelu oli vähän liikaa.

Kunnes eräänä syksynä tein vahingossa virkkuuvimmassa neljä pipoa. Samalla ompelin koirille fleeceloimet ja beaglelle neuloin vielä villapaidan. Ja taas tauko, useamman vuoden tauko.

Vaatteita, vaatteita


Lapsen vauvavuosina sain riittävän tauon ajattelutyöstä ja se oli menoa. Opettelin uudestaan ompelemaan. Tein karkeasti arvioiden noin sata kestovaippaa, kymmeniä collegehousuja, trikoopaitoja, pipoja.

Hankin neppikoneen ja saumurin ja tikkasin rautaisella ompeluvekottimella kuvioita kiinni ristiin rastiin. Huovutin huovutusneuloilla villavaippahousuihin kuvioita, kuten ystävällisesti hymyilevän madon ja Batmanin logonkin.

Oli haalareita torkkupeitoista, tyynyjä lakanoista, tilkkutäkkipäiväpeittoa sisustusliikkeen näytepaloista. Ompelin itselleni läjän tunikoita, villatakin villakankaasta, miljoonia ja tsiljoonia pipoja jämäkankaista ja lempparitrikoopaidoista. Koira sai kurahaalarin PUL-kankaasta.

Lopulta otin ison haasteen vastaan. Suunnittelisin, piirtäisin ja ompelisin taaperolle superkestävän toppapuvun. Se olisi kauniin oranssi, heijastava, hiippahuppuinen täydellisyys, josta ei vesi pääsisi sisään edes räntäloskassa kontatessa.

Ja sen myös tein. Toppapuku oli upea <3 siinä oli 16 kiinniommeltua heijastinta. Ja ompelu muuten loppui muutaman vuoden ajaksi.

Opiskelin tuolloin täyspäiväisesti...mistä ihmeestä kaikki se jaksaminen on tullut?

Rytkyistä räsymattoihin ja loputtomiin neulomisiin


Toivuttuani toppapuku-urakasta olen tehnyt aina silloin tällöin jotain pientä käsityöpiperrystä (lue: neulottuja ja virkattuja huiveja, neulottuja pipoja, paitoja, housuja, yökkäreitä, pehmoleluja, torkkupeitto tilkuista, ommeltuja pipoja, kaulureita, käsilaukku, putkikassi...), mutta tuotteliaisuuteni on ollut mielestäni hieman vähäisempää kuin aiemmin. Tai hillitympää.

Kunnes taas kaksi vuotta sitten se iski: muutamassa kuukaudessa virkkasin viisi jättimattoa matonkuteista, ompelin letitetyn räsymaton ompelukoneella, tein maton itsetehdyllä loimella.

Henkilön Anni (@anniel.ina) jakama julkaisu


Kesällä virkkasin istuinalusia ja ampiaiskarkottimia. Viime syksynä toteutin haaveeni ja neuloin villahousut. Nyt puikoilla on villapaita, mutta se on ollut vaiheessa jo niin kauan, että taitaa tulla ensi talvi ennen kuin se on valmis! Sen sijaan näiden töiden välissä valmistuneita spinoff -töitä ovat olleet yksi neulottu tupsupiponen, villapaidasta ommellut lapaset, jokunen tonttulakki ja matonkuteista hillittömän isoilla puupuikoilla neulottu vessan matto.

Valmista heti, kiitos!


Mikä näitä kaikkia töitä yhdistää? No ainakin se, että en oikeastaan koskaan lue ohjeita. En edes osaa tulkita käsityösanastoa. Onneksi osaan sen sijaan piirtää kaavat vaikka vapaalla kädellä ja soveltaa kiemuraisia lankakuvioitani oikein hienon persoonallisiksi töiksi. Käytän siis käsitöissäni työkaluna puhdasta luovuutta ja rakastan tähän harrastukseen liittyvää ongelmanratkaisua.



Opettelen parhaillaan villapaitani kanssa sietämään pitkäjänteistä työskentelyä käsityöasioissa. Ei kaikkien töiden tarvitse tulla valmiiksi muutamassa tunnissa, vaikka niin haluaisinkin. Aivan kuten kaikkien kirjoitustenkaan ei tarvitse löytää heti lopullista ulkoasuaan, vaan niille voi jättää aikaa kehittyä riittävän hyväksi.

Joitain käsillä tekijöitä ärsyttää sanonta "käsityön leima". Tai kysymys "teitkö tämän itse?". Minua ei, vaikka lopputulos olisikin toisinaan ihan järkyttävä räpellys. En tee näitä juttusia siksi, että haluaisin jäljitellä massatuotantoa. Teen siksi, kun rakastan tekemistä. Ja itsetehtyä, omaa työpanosta.

"Joo kyllä, tein tän ihan itse. Ja eikö muuten ookkin hieno!"

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran kanssa automatkalla ja leirintäalueella - mitä hyvää ja mitä kehitettävää?

Muutama viikko taaksepäin auton keula käännettiin kohti Hankoa..
Matka-aika näytti navigaattorissa noin kuuden tunnin köröttelyä, joten pysähdyksineen kulkemiseen voisi varata melkein työpäivän verran. Huh sentään. Hellepäivä.

Vaikka koirani on kokenut autoreissaaja, tämä Hangon matka olisi sen ensimmäinen kosketus leirintäalueisiin. Ja koska se on hyvin pitkämuistinen, tulisi reissun mennä kokonaisuutena hyvällä mielenvireellä. Onnistunut matka mahdollistaisi leirintäretkeilyn jatkossakin, ehkä jollekin toiselle leirintäalueelle.

Ladattava suihku pihasaunassa

Ja hommahan menee näin: Ensin laitetaan kiukaaseen tulet ja kurkataan riittääkö vesisäiliön vesi. Sitten kannetaan vettä järvestä, kaadetaan vettä ämpäristä vesisäiliöön lämpiämään ja kannetaan vielä vähän lisää vettä.

Kun sauna on lämmin, yhdistellään kuumista ja kylmistä vesistä kunkin henkilökohtaisia vesilämpötilatuntemuksia edes jotenkuten miellyttävä seos isoon saaviin. Tästä saavista kaikki ottavat puhtaan pesuveden kauhalla.

Joku valittaa, että vesi on liian kuumaa ja jonkun mielestä se on liian kylmää. Mutta se kuuluu asiaan.

Entäs, kun saunojia onkin toisinaan viisi, ja yli puolet lapsia?

Lapset viskovat peseytyessään kaksi kolmesta kauhallisesta seinille ja lattialle, koska kauhalla on hankalaa tähdätä. Saa muuten ihan jokusen kerran käydä hakemassa järvestä uutta vettä.

Lopulta, kun muksut töröttävät kylpytakeissaan pukuhuoneessa, alkaa aikuisilla uusi vesirumba. Vesi ei enää ehdikään lämmetä padassa ja jäljelle jääneet peseytyvät ehkä vähän kylmemmällä satsilla.

Mökin pi…

Autolla pohjoiseen? Myö tehtiin se taas - Ruotsin, Norjan ja Suomen Lappi

Lomamatkani suuntautuvat nykyisin lähinnä pohjoiseen. Maisemia, luontoa, kiireettömyyttä ja olemista. Ja kaikki lähti siitä, kun eräänä talvena monta vuotta sitten ajeltiin Ylläkselle hiihtelemään.

Sitten yhtenä kesänä pakkasimmekin teltan mukaan ja suuntasimme Inarin kautta Norjaan ja Altasta takaisin Suomen puolelle. Viime kesänä taas huristelimme Vaasan ja Uumajan kautta Ruotsin läpi Kalajoelle. Ja syksyllä heitettiin keikka Kiilopäässä koiran kanssa telttaillen.

Juu, Lappi on mun juttu!

Entä Ruotsin Lappi, mitä siellä on?