Siirry pääsisältöön

Kevätmetsä, lumen alta kasvava taidenäyttely

Metsään oli jo ikävä. Halusin tilaa, raitista ilmaa, rentoutua rauhallisessa ympäristössä kävellen. Kuulla lintujen kevätlaulua ja ihmetellä lumen alta paljastuvaa, pikkuhiljaa heräilevää vihermattoa.

Vappupäivänä arvelimme, että metsän lumikinokset ovat jo riittävästi pienentyneet. Tai ainakin sen verran, että koira ei vajoa märän lumen läpi kallionkoloon ja ihmisjaloilla pääsee pitkin metsän vihreää, joskin hieman kevätunista peitettä.

Sadetakki päälle (koska tottakai Vappuna sataa vettä), kumpparit jalkaan, koira kyytiin ja menoksi! Enpä arvannut, että olimme matkalla luonnon omaan taidenäyttelyyn...








Talvella kävimme lumikenkäilemässä näissä samoissa upeissa maisemissa, ks. vaikkapa Talviloma -postaus ja lumikenkäilykuva.

Osa rungoista ja maaston muodoista näytti tutulle, mutta paljon monenlaista jännittävää oli lumen alla piilossa:

Sammaleen muodostamat kauniit kuviot kivien, puiden ja kallioiden pinnalla.


Maaston upeat onkalot, kivenkolot, kalliomuodostelmat.


Lahoavat, yhteen kietoutuneet ja kylkeensä pahkoja kasvattaneet puut muistuttivat hämmentävän paljon Jeff VanderMeerin Eteläraja -trilogiassa kuvattua ympäristöä.


Muutama maasta ponnistanut tunnistamaton sieni lupaili kesälle kanttarelleja <3


Koira nautti kevätfiiliksistä: sen olemus oli yhtä hymyä ja intoa!

...ja mikä ihaninta, oma viime viikkojen kevätkiireestä jännittynyt mieli rentoutui, ja oma luovuus lähti uuteen lentoon.


Ilman lumipeitettä ja lumikenkiä tämä maasto oli vaikeakulkuinen. Ne ylämäet, joita kenkulat jalassa oli helppo nousta, osoittautuivat jylhiksi kalliorinteiksi, joita ei tottavie kuljeta ylös eikä alas ilman asianmukaisia kiipeilyvarusteita. Koiraa piti valvoa tarkemmin, ettei se rohkeuspuuskissaan pomppinut irtonaisten kivilohkareiden sekaan. Talviset seikkailut lumimaastoissa kasvattivat koiraherran luottamusta omiin maastokykyihinsä :)

Nyt keväällä metsäilyn parhautta oli unenomainen tunnelma, kummallisten muodonmuutosten ihastelu ja luonnontilaisesta ympäristöstä nauttiminen raittiissa ilmassa, metsän tuoksuissa.

Vaikka vähän vieläkin ikävöin talvea, aloin innolla odottaa kesää ja sen patikointi- ja telttailureissuja. Tänä vuonna menen ihan etelään ja ihan pohjoiseen, silti keskelle suomalaista luontoa.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran kanssa automatkalla ja leirintäalueella - mitä hyvää ja mitä kehitettävää?

Muutama viikko taaksepäin auton keula käännettiin kohti Hankoa..
Matka-aika näytti navigaattorissa noin kuuden tunnin köröttelyä, joten pysähdyksineen kulkemiseen voisi varata melkein työpäivän verran. Huh sentään. Hellepäivä.

Vaikka koirani on kokenut autoreissaaja, tämä Hangon matka olisi sen ensimmäinen kosketus leirintäalueisiin. Ja koska se on hyvin pitkämuistinen, tulisi reissun mennä kokonaisuutena hyvällä mielenvireellä. Onnistunut matka mahdollistaisi leirintäretkeilyn jatkossakin, ehkä jollekin toiselle leirintäalueelle.

Ladattava suihku pihasaunassa

Ja hommahan menee näin: Ensin laitetaan kiukaaseen tulet ja kurkataan riittääkö vesisäiliön vesi. Sitten kannetaan vettä järvestä, kaadetaan vettä ämpäristä vesisäiliöön lämpiämään ja kannetaan vielä vähän lisää vettä.

Kun sauna on lämmin, yhdistellään kuumista ja kylmistä vesistä kunkin henkilökohtaisia vesilämpötilatuntemuksia edes jotenkuten miellyttävä seos isoon saaviin. Tästä saavista kaikki ottavat puhtaan pesuveden kauhalla.

Joku valittaa, että vesi on liian kuumaa ja jonkun mielestä se on liian kylmää. Mutta se kuuluu asiaan.

Entäs, kun saunojia onkin toisinaan viisi, ja yli puolet lapsia?

Lapset viskovat peseytyessään kaksi kolmesta kauhallisesta seinille ja lattialle, koska kauhalla on hankalaa tähdätä. Saa muuten ihan jokusen kerran käydä hakemassa järvestä uutta vettä.

Lopulta, kun muksut töröttävät kylpytakeissaan pukuhuoneessa, alkaa aikuisilla uusi vesirumba. Vesi ei enää ehdikään lämmetä padassa ja jäljelle jääneet peseytyvät ehkä vähän kylmemmällä satsilla.

Mökin pi…

Autolla pohjoiseen? Myö tehtiin se taas - Ruotsin, Norjan ja Suomen Lappi

Lomamatkani suuntautuvat nykyisin lähinnä pohjoiseen. Maisemia, luontoa, kiireettömyyttä ja olemista. Ja kaikki lähti siitä, kun eräänä talvena monta vuotta sitten ajeltiin Ylläkselle hiihtelemään.

Sitten yhtenä kesänä pakkasimmekin teltan mukaan ja suuntasimme Inarin kautta Norjaan ja Altasta takaisin Suomen puolelle. Viime kesänä taas huristelimme Vaasan ja Uumajan kautta Ruotsin läpi Kalajoelle. Ja syksyllä heitettiin keikka Kiilopäässä koiran kanssa telttaillen.

Juu, Lappi on mun juttu!

Entä Ruotsin Lappi, mitä siellä on?