Metsään oli jo ikävä. Halusin tilaa, raitista ilmaa, rentoutua rauhallisessa ympäristössä kävellen. Kuulla lintujen kevätlaulua ja ihmetellä lumen alta paljastuvaa, pikkuhiljaa heräilevää vihermattoa.
Osa rungoista ja maaston muodoista näytti tutulle, mutta paljon monenlaista jännittävää oli lumen alla piilossa:
Maaston upeat onkalot, kivenkolot, kalliomuodostelmat.
Lahoavat, yhteen kietoutuneet ja kylkeensä pahkoja kasvattaneet puut muistuttivat hämmentävän paljon Jeff VanderMeerin Eteläraja -trilogiassa kuvattua ympäristöä.
Muutama maasta ponnistanut tunnistamaton sieni lupaili kesälle kanttarelleja <3
Koira nautti kevätfiiliksistä: sen olemus oli yhtä hymyä ja intoa!
...ja mikä ihaninta, oma viime viikkojen kevätkiireestä jännittynyt mieli rentoutui, ja oma luovuus lähti uuteen lentoon.
Nyt keväällä metsäilyn parhautta oli unenomainen tunnelma, kummallisten muodonmuutosten ihastelu ja luonnontilaisesta ympäristöstä nauttiminen raittiissa ilmassa, metsän tuoksuissa.
Vaikka vähän vieläkin ikävöin talvea, aloin innolla odottaa kesää ja sen patikointi- ja telttailureissuja. Tänä vuonna menen ihan etelään ja ihan pohjoiseen, silti keskelle suomalaista luontoa.
Vappupäivänä arvelimme, että metsän lumikinokset ovat jo riittävästi pienentyneet. Tai ainakin sen verran, että koira ei vajoa märän lumen läpi kallionkoloon ja ihmisjaloilla pääsee pitkin metsän vihreää, joskin hieman kevätunista peitettä.
Sadetakki päälle (koska tottakai Vappuna sataa vettä), kumpparit jalkaan, koira kyytiin ja menoksi! Enpä arvannut, että olimme matkalla luonnon omaan taidenäyttelyyn...
Talvella kävimme lumikenkäilemässä näissä samoissa upeissa maisemissa, ks. vaikkapa Talviloma -postaus ja lumikenkäilykuva.
Sammaleen muodostamat kauniit kuviot kivien, puiden ja kallioiden pinnalla.
Maaston upeat onkalot, kivenkolot, kalliomuodostelmat.
Lahoavat, yhteen kietoutuneet ja kylkeensä pahkoja kasvattaneet puut muistuttivat hämmentävän paljon Jeff VanderMeerin Eteläraja -trilogiassa kuvattua ympäristöä.
Muutama maasta ponnistanut tunnistamaton sieni lupaili kesälle kanttarelleja <3
Koira nautti kevätfiiliksistä: sen olemus oli yhtä hymyä ja intoa!
...ja mikä ihaninta, oma viime viikkojen kevätkiireestä jännittynyt mieli rentoutui, ja oma luovuus lähti uuteen lentoon.
Ilman lumipeitettä ja lumikenkiä tämä maasto oli vaikeakulkuinen. Ne ylämäet, joita kenkulat jalassa oli helppo nousta, osoittautuivat jylhiksi kalliorinteiksi, joita ei tottavie kuljeta ylös eikä alas ilman asianmukaisia kiipeilyvarusteita. Koiraa piti valvoa tarkemmin, ettei se rohkeuspuuskissaan pomppinut irtonaisten kivilohkareiden sekaan. Talviset seikkailut lumimaastoissa kasvattivat koiraherran luottamusta omiin maastokykyihinsä :)
Nyt keväällä metsäilyn parhautta oli unenomainen tunnelma, kummallisten muodonmuutosten ihastelu ja luonnontilaisesta ympäristöstä nauttiminen raittiissa ilmassa, metsän tuoksuissa.
Vaikka vähän vieläkin ikävöin talvea, aloin innolla odottaa kesää ja sen patikointi- ja telttailureissuja. Tänä vuonna menen ihan etelään ja ihan pohjoiseen, silti keskelle suomalaista luontoa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!