Siirry pääsisältöön

Oma piha, omanlaatuinen piha, haravoimaton piha, villit kukkapenkit...



En ole viherpeukalo. Sellainen viherpeukalo siis, joka loihtisi kukat ja kasvit järjestelmällisiin muodostelmiin taikasormillaan. Sen sijaan teen pihapuuhia niin kuin käsitöitä. Vähän kokeillen, sinne sun tänne roiskien. Joskus onnistuen ja kauniista lopputuloksesta nauttien.

Tykkään, kun luonto voittaa ja valikoi sopivimmat kasvit ja puut. Tarkoittaa siis sitä, että olen mm. voikukkanurmikon omistaja, rikkaruohojen viljelijä ja eriskummallisten taimien varjelija. Annan kasvaa vihreää siellä, missä se nyt sitten sattuu tänä vuonna kasvamaan.



Mitä minun pihallani siis on? No, pihalleni on asettunut satamäärin kasveja, joiden nimiä en tunne. Kevät onkin erityisen ihanaa aikaa, kun joka päivä löydän pihaltani uuden, yllättävän kasvilahjan.

Tunnistan puolenkymmentä tuijaa, vuorimännyn, marja-aroniat, joitain tulppaaneja, kuunliljoja missä sattuu, kitukasvuisen ja kertaalleen pihan perälle unohtuneen karviaisen, elämästään taistelevat viinimarjapensaat, isot Terijoen salavat, pensasmustikkarivistön ja raparperit. Pihlajat. Koivun. Katajan.

Tänään kävelylenkillä tarkastelin avoimen uteliaasti muiden pihoille. Kaikki näkemäni puutarhat olivat järjestyksessä, haravoitu ja rikkaruohot kammattuna. Vanhat puut odottelemassa kesää ja elinvoimaa. Uutuuttaan loistavat kukkapenkit värikartan kaikissa sävyissä. Kaikki paikallaan. Siellä, mihin ne on joskus laitettu.

Joku oli haravoimassa. Minä en haravoi, vaan surruuttelen nurmikonleikkurilla ilmaiset lehtilannoitteet nurmen päälle. Ekalla nurmikonleikkuukerralla on hyvä pitää kumpparit jalassa, kun kepukoita sinkoilee...

Enkä kyllä oikeastaan kitke rikkaruohojakaan, koska muurahaiset saavat aikaan kylmiä väreitä niskavilloissa. Joskus innostun karsimaan puista ylimääräisiä oksia. Silloin tarvitaan jo peräkärryäkin, kun raivaan puustoa ja pensaita vähän isommalla pensselillä maalaten!

Kun palasin kävelylenkiltä kotiin, koti alkoi tällä kertaa jo pihaliittymästä. Minulla on ihana, boheemi, monipuolinen puutarha ympärilläni. Sellainen paikka, jossa voi vain olla ja kuulostella taivaanvuohen outoa pojotusta iltaisin, seurata siilin taaperrusta, ehkä nähdä kärpän kiireisenä juoksentelemassa.

On upeaa katsella laitettuja puutarhoja. Mutta omassa pihassani on tärkeää sen omalaatuinen, vuosikymmenten aikana muovautunut tunnelma. Kaikki mahtuvat mukaan, kasvit, linnunpöntöt, hyönteishotellit, trampoliinit ja kaalimaat. Katuliitumaalaukset, koira, saippuakuplat.

Se on vähän semmoinen elämäntapapiha, josta ei oteta paineita tai tehdä työmaata.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran kevyt makuupussi: tee se itse!

Koiralla pitää olla lämmin, kun se lepää. Varsinkin lyhytkarvaisen koiran kanssa telttaillessa, retkeillessä ja mökkeillessä tämä on ollut haasteellista järjestää. Eli koiran oman makuupussin hankintaan olisi ryhdyttävä, mutta mikä olisi hyvä?

Itsetehdyt, neulotut villahousut

Innostuin viime vuoden loppupuolella taas neulomaan. En ole siinä kovin hyvä, joten tämänkaltainen askartelu menee opettelun piikkiin. No, joka tapauksessa marraskuun pimeinä iltoina laitoin käyntiin isomman projektin, villahousujen neulomisen. Lankana käytin ihan novitalaista perusseiskaveikkaa, eri väreissä tietenkin. ...aikuisten villahousut - neuleohjetta etsimään! Yritin opiskella ja seurata lankavalmistajan sivuilta ohjetta aikuisten villahousuista. Kaverit sen sijaan naureskelivat aherrukselleni - villahousuista tulisi kuulemma aivan kamalat viimeistään vyötäröosuuden kohdalta. Äitini kutsui niitä "damaskeiksi".  Rohkeasti ja sitkeästi neuloin kuitenkin ensin yhden lahkeen, takkusin levennyksissä ja kavennuksissa haarojen kohdalla, koska en ymmärtänyt ohjetta, ja huomasin lopulta, että työn alla olevien pöksyjen leveys on ihan jotain muuta, kuin alkuperäisessä ohjeessa. Eipä yllättänyt, koska neulekäsialani on aika kookasta. Siinä sitten kysyttiinkin vähän sis

Liukulumikengät: erämaasukset vai lumikengät?

Tykkään kovasti luonnosta, talvisista metsistä, suksimisesta ja lumikenkäilystä, joten lähdin innolla kokeilemaan näiden talviliikuntamahdollisuuksien yhdistelmää. Eli liukulumikenkiä. Toisin sanoen leveitä karvapohjasuksia. Erämaasuksien ja lumikenkien hybridiä. Tai kotoisammin sukselointia. Liukulumikenkäilyodotukset olivat kovat: näillä suksilla metsäseikkailu olisi varmasti supermegamahtavaa! Onneksi liukulumikenkiä voi lainata, sillä niiden hankintahinta on varsin räväkkä. Eli lainasukselot kyydissä ja hyvät, nilkkaa tukevat kengät jalassa suuntasin kohti läheistä metsikköä. Sitä samaa, jossa on kivoja lumikenkulointiin sopivia kiipeilykohtia ja hurjia alamäkiä. Kauniita puita ja upeat maisemat, ihana luonnonrauha. Ei valmiita polkuja, vaan puhdasta lumimaastoa niille, jotka tekevät itse omat reittinsä. Edellisviikon lumikenkäilyreissuista ja aiemmasta eräladuilla hiihtämisestä ( Hiihtoseikkailu ) jotain oppineena osasin jo varautua siihen, että todennäköisesti lasken