Siirry pääsisältöön

Oma piha, omanlaatuinen piha, haravoimaton piha, villit kukkapenkit...



En ole viherpeukalo. Sellainen viherpeukalo siis, joka loihtisi kukat ja kasvit järjestelmällisiin muodostelmiin taikasormillaan. Sen sijaan teen pihapuuhia niin kuin käsitöitä. Vähän kokeillen, sinne sun tänne roiskien. Joskus onnistuen ja kauniista lopputuloksesta nauttien.

Tykkään, kun luonto voittaa ja valikoi sopivimmat kasvit ja puut. Tarkoittaa siis sitä, että olen mm. voikukkanurmikon omistaja, rikkaruohojen viljelijä ja eriskummallisten taimien varjelija. Annan kasvaa vihreää siellä, missä se nyt sitten sattuu tänä vuonna kasvamaan.



Mitä minun pihallani siis on? No, pihalleni on asettunut satamäärin kasveja, joiden nimiä en tunne. Kevät onkin erityisen ihanaa aikaa, kun joka päivä löydän pihaltani uuden, yllättävän kasvilahjan.

Tunnistan puolenkymmentä tuijaa, vuorimännyn, marja-aroniat, joitain tulppaaneja, kuunliljoja missä sattuu, kitukasvuisen ja kertaalleen pihan perälle unohtuneen karviaisen, elämästään taistelevat viinimarjapensaat, isot Terijoen salavat, pensasmustikkarivistön ja raparperit. Pihlajat. Koivun. Katajan.

Tänään kävelylenkillä tarkastelin avoimen uteliaasti muiden pihoille. Kaikki näkemäni puutarhat olivat järjestyksessä, haravoitu ja rikkaruohot kammattuna. Vanhat puut odottelemassa kesää ja elinvoimaa. Uutuuttaan loistavat kukkapenkit värikartan kaikissa sävyissä. Kaikki paikallaan. Siellä, mihin ne on joskus laitettu.

Joku oli haravoimassa. Minä en haravoi, vaan surruuttelen nurmikonleikkurilla ilmaiset lehtilannoitteet nurmen päälle. Ekalla nurmikonleikkuukerralla on hyvä pitää kumpparit jalassa, kun kepukoita sinkoilee...

Enkä kyllä oikeastaan kitke rikkaruohojakaan, koska muurahaiset saavat aikaan kylmiä väreitä niskavilloissa. Joskus innostun karsimaan puista ylimääräisiä oksia. Silloin tarvitaan jo peräkärryäkin, kun raivaan puustoa ja pensaita vähän isommalla pensselillä maalaten!

Kun palasin kävelylenkiltä kotiin, koti alkoi tällä kertaa jo pihaliittymästä. Minulla on ihana, boheemi, monipuolinen puutarha ympärilläni. Sellainen paikka, jossa voi vain olla ja kuulostella taivaanvuohen outoa pojotusta iltaisin, seurata siilin taaperrusta, ehkä nähdä kärpän kiireisenä juoksentelemassa.

On upeaa katsella laitettuja puutarhoja. Mutta omassa pihassani on tärkeää sen omalaatuinen, vuosikymmenten aikana muovautunut tunnelma. Kaikki mahtuvat mukaan, kasvit, linnunpöntöt, hyönteishotellit, trampoliinit ja kaalimaat. Katuliitumaalaukset, koira, saippuakuplat.

Se on vähän semmoinen elämäntapapiha, josta ei oteta paineita tai tehdä työmaata.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran kanssa automatkalla ja leirintäalueella - mitä hyvää ja mitä kehitettävää?

Muutama viikko taaksepäin auton keula käännettiin kohti Hankoa..
Matka-aika näytti navigaattorissa noin kuuden tunnin köröttelyä, joten pysähdyksineen kulkemiseen voisi varata melkein työpäivän verran. Huh sentään. Hellepäivä.

Vaikka koirani on kokenut autoreissaaja, tämä Hangon matka olisi sen ensimmäinen kosketus leirintäalueisiin. Ja koska se on hyvin pitkämuistinen, tulisi reissun mennä kokonaisuutena hyvällä mielenvireellä. Onnistunut matka mahdollistaisi leirintäretkeilyn jatkossakin, ehkä jollekin toiselle leirintäalueelle.

Ladattava suihku pihasaunassa

Ja hommahan menee näin: Ensin laitetaan kiukaaseen tulet ja kurkataan riittääkö vesisäiliön vesi. Sitten kannetaan vettä järvestä, kaadetaan vettä ämpäristä vesisäiliöön lämpiämään ja kannetaan vielä vähän lisää vettä.

Kun sauna on lämmin, yhdistellään kuumista ja kylmistä vesistä kunkin henkilökohtaisia vesilämpötilatuntemuksia edes jotenkuten miellyttävä seos isoon saaviin. Tästä saavista kaikki ottavat puhtaan pesuveden kauhalla.

Joku valittaa, että vesi on liian kuumaa ja jonkun mielestä se on liian kylmää. Mutta se kuuluu asiaan.

Entäs, kun saunojia onkin toisinaan viisi, ja yli puolet lapsia?

Lapset viskovat peseytyessään kaksi kolmesta kauhallisesta seinille ja lattialle, koska kauhalla on hankalaa tähdätä. Saa muuten ihan jokusen kerran käydä hakemassa järvestä uutta vettä.

Lopulta, kun muksut töröttävät kylpytakeissaan pukuhuoneessa, alkaa aikuisilla uusi vesirumba. Vesi ei enää ehdikään lämmetä padassa ja jäljelle jääneet peseytyvät ehkä vähän kylmemmällä satsilla.

Mökin pi…

Autolla pohjoiseen? Myö tehtiin se taas - Ruotsin, Norjan ja Suomen Lappi

Lomamatkani suuntautuvat nykyisin lähinnä pohjoiseen. Maisemia, luontoa, kiireettömyyttä ja olemista. Ja kaikki lähti siitä, kun eräänä talvena monta vuotta sitten ajeltiin Ylläkselle hiihtelemään.

Sitten yhtenä kesänä pakkasimmekin teltan mukaan ja suuntasimme Inarin kautta Norjaan ja Altasta takaisin Suomen puolelle. Viime kesänä taas huristelimme Vaasan ja Uumajan kautta Ruotsin läpi Kalajoelle. Ja syksyllä heitettiin keikka Kiilopäässä koiran kanssa telttaillen.

Juu, Lappi on mun juttu!

Entä Ruotsin Lappi, mitä siellä on?