En ole viherpeukalo. Sellainen viherpeukalo siis, joka loihtisi kukat ja kasvit järjestelmällisiin muodostelmiin taikasormillaan. Sen sijaan teen pihapuuhia niin kuin käsitöitä. Vähän kokeillen, sinne sun tänne roiskien. Joskus onnistuen ja kauniista lopputuloksesta nauttien.
Tykkään, kun luonto voittaa ja valikoi sopivimmat kasvit ja puut. Tarkoittaa siis sitä, että olen mm. voikukkanurmikon omistaja, rikkaruohojen viljelijä ja eriskummallisten taimien varjelija. Annan kasvaa vihreää siellä, missä se nyt sitten sattuu tänä vuonna kasvamaan.
Mitä minun pihallani siis on? No, pihalleni on asettunut satamäärin kasveja, joiden nimiä en tunne. Kevät onkin erityisen ihanaa aikaa, kun joka päivä löydän pihaltani uuden, yllättävän kasvilahjan.
Tunnistan puolenkymmentä tuijaa, vuorimännyn, marja-aroniat, joitain tulppaaneja, kuunliljoja missä sattuu, kitukasvuisen ja kertaalleen pihan perälle unohtuneen karviaisen, elämästään taistelevat viinimarjapensaat, isot Terijoen salavat, pensasmustikkarivistön ja raparperit. Pihlajat. Koivun. Katajan.
Tänään kävelylenkillä tarkastelin avoimen uteliaasti muiden pihoille. Kaikki näkemäni puutarhat olivat järjestyksessä, haravoitu ja rikkaruohot kammattuna. Vanhat puut odottelemassa kesää ja elinvoimaa. Uutuuttaan loistavat kukkapenkit värikartan kaikissa sävyissä. Kaikki paikallaan. Siellä, mihin ne on joskus laitettu.
Joku oli haravoimassa. Minä en haravoi, vaan surruuttelen nurmikonleikkurilla ilmaiset lehtilannoitteet nurmen päälle. Ekalla nurmikonleikkuukerralla on hyvä pitää kumpparit jalassa, kun kepukoita sinkoilee...
Enkä kyllä oikeastaan kitke rikkaruohojakaan, koska muurahaiset saavat aikaan kylmiä väreitä niskavilloissa. Joskus innostun karsimaan puista ylimääräisiä oksia. Silloin tarvitaan jo peräkärryäkin, kun raivaan puustoa ja pensaita vähän isommalla pensselillä maalaten!
Kun palasin kävelylenkiltä kotiin, koti alkoi tällä kertaa jo pihaliittymästä. Minulla on ihana, boheemi, monipuolinen puutarha ympärilläni. Sellainen paikka, jossa voi vain olla ja kuulostella taivaanvuohen outoa pojotusta iltaisin, seurata siilin taaperrusta, ehkä nähdä kärpän kiireisenä juoksentelemassa.
On upeaa katsella laitettuja puutarhoja. Mutta omassa pihassani on tärkeää sen omalaatuinen, vuosikymmenten aikana muovautunut tunnelma. Kaikki mahtuvat mukaan, kasvit, linnunpöntöt, hyönteishotellit, trampoliinit ja kaalimaat. Katuliitumaalaukset, koira, saippuakuplat.
Se on vähän semmoinen elämäntapapiha, josta ei oteta paineita tai tehdä työmaata.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiva, kun kommentoit!