Siirry pääsisältöön

Koiran kanssa automatkalla ja leirintäalueella - mitä hyvää ja mitä kehitettävää?

Muutama viikko taaksepäin auton keula käännettiin kohti Hankoa..


Matka-aika näytti navigaattorissa noin kuuden tunnin köröttelyä, joten pysähdyksineen kulkemiseen voisi varata melkein työpäivän verran. Huh sentään. Hellepäivä.

Vaikka koirani on kokenut autoreissaaja, tämä Hangon matka olisi sen ensimmäinen kosketus leirintäalueisiin. Ja koska se on hyvin pitkämuistinen, tulisi reissun mennä kokonaisuutena hyvällä mielenvireellä. Onnistunut matka mahdollistaisi leirintäretkeilyn jatkossakin, ehkä jollekin toiselle leirintäalueelle.



Missä pysähdytään?


Suunnittelimme etukäteen pysähdystä Lahdessa eräässä isossa tavaratalossa, mutta suunnitelmat kariutuivat hellepäivään ja siihen, että koiraa ei ikinä milloinkaan jätetä aurinkoisena päivänä autoon.

Tavaratalolla ei kuitenkaan ollut tarjota tähän ratkaisua, eikä ostoksille saanut tulla koiran kanssa. Soitin tästä etukäteen ja tarkistin asian...ostoksille ei taideta toivoa ohikulkumatkalla olevia?

Onneksi ennen Lahtea Kuortin liikenneasemalla on hyvät puitteet koiran kanssa reissaaville. Liikenneaseman yhteydessä oleva koirapuisto on hauska idea ja tuo pitkänmatkalaisille nelijalkaisille kivan jaloitteluvaihtoehdon. Ympäristö on siisti ja kakkapussejakin on telineessä valmiina. Jes, hyvä Kuortti!

Matkamme jatkui siis moottoritien hurinassa aina Mäntsälän risteykseen asti. Kun käännyimme kohti Hankoon vievää tietä, pian ympäristö muuttui ihan vihreäksi. Ihana kevät väritteli maisemaa ja koira matkusti auton takaosassa rauhallisena omassa pedissään.


Asetutaan leirintäalueelle - omistajaa jännittää. 


Saavuimme Hankoon leirintäalueelle lopulta klo 22.00, mikä oli viimeisin sisäänkirjautumisaika. Nukutti ja puudutti ajomatkan jälkeen, mutta leirintäalueen henkilökunta sai olon tervetulleeksi. Mukavaa asiakaspalvelua, lämminhenkistä ja kotoisaa.

Siitä huolimatta mietin jo, miten saisin koirani rauhoittumaan mökissä yön ajaksi.

Olimme varanneet koirille sallitun mökin. En uskaltanut lähteä tällä kertaa telttaretkelle, koska herra dalmatiankoira ei rauhoittuisi nukkumaan teltassa leirintäalueen yleisäänten parissa. Jännitti, miten kovasti järjestyshäiriöitä tulemme aiheuttamaan vahtiviettisen koiran kanssa. Voiko leirintäalueelta saada häädön?

...joten mukana oli koiran oma peti tyynyineen, omat tutut sapuskat ja mieltä tasaavaa, ympäristöön levitettävää suihkutetta. Näistä jälkimmäisen turvin olemme viime vuosina tutustuneet menestyksekkäästi uusiin paikkoihin ja kokemukset ovat olleet varsin kannustavia. Rauhattomasti edestakaisin hipsivä koira on vihdoin oppinut lepäämään myös vieraissa paikoissa.


Entäs se leirielämä sitten?


Koira ja omistajansa nauttivat upeista auringonlaskuista, hiekkarannasta, aaltojen ihastelusta ja uusista tuoksuista. Vahtimisinto ja siihen liittyvä hermoilu kaikkosivat parin ensimmäisen mökkeilytunnin jälkeen. Koira nukkui koko yön omassa sängyssään minun sänkyni vieressä, eikä puhissut tai tuhissut edes aamulla kuuluneille äänille.




Seikkailimme aluetta ristiin rastiin, kävimme ajelulla Hangossa ja Tammisaaressa. Koira ihasteli maisemia auton takaosasta ja kun auton ikkunoita vähän aukaistiin, myös uudet tuoksut saivat dalmatianherran nauttimaan olostaan. Mitähän kaikkia viestejä sille kulkeutui hajujen muodossa?


Mitä tästä matkasta opin?


No, ainakin sen, että koiria matkustaa ihan hirveän paljon leirintäalueille. Tosi monesta asuntoautosta tai -vaunusta kirmasi ulos nelijalkainen otus.

Samoin jotkut myös telttailevat koirien kanssa - minäkin telttailisin, jos koirani ei olisi niin vahtiviettinen. Haukkuminen ja hermoilu häiritsee minua itseänikin, puhumattakaan muista leirintäalueen kävijöistä.

Kyseiselle leirintäalueelle koirat olivat tervetulleita ja myös erityistapaus otettiin kivasti henkilökunnan puolesta huomioon. Tästä kymmenen pistettä ja papukaijamerkki! Saimme olla omissa rauhoissamme koko majoittumisen ajan ja illalla klo 23 alkanut hiljaisuus takasi sekä koiralle, että sen omistajille hyvät yöunet.



Sisäänkirjautumisen yhteydessä meidän leirialuekarttaamme merkittiin muut alueella olevat koirat ilman erillistä pyyntöä, mikä myös vaikutti todella positiivisesti reissumme onnistumiseen. Osasimme välttää suorat kohtaamiset toisten koirien kanssa, joten dalmatianherra pysyi hyvässä mielenvireessä koko matkan ajan.

Koiraystävällinen paikka ei meille tarkoita koirankeksejä ja vesikuppeja. Meille koiraystävällisyys on sitä, että saamme tarvittaessa omaa tilaa ja rauhaa muilta. Tämä majoituspaikka oli oikeasti koiraystävällinen.


Mitä reissulta jäi mietityttämään koiranomistajan näkökulmasta?


Jäin koiranomistajana kaipaamaan leirintäalueelta roskiksia, jonne jätökset voisi iltalenkillä helposti tiputtaa. Myös kakkapussit olisi jees, vaikka toki niitä itselläkin oli mukana. Se vain on semmoinen pieni kiva lisä ja kannustin ympäristön siisteydestä huolehtimiseen myös niille, joiden leirikamoista unohtui juuri sillä kertaa muovipussikokoelma.

Autoteiden varrella oli harmillisen vähän koiraystävällisiä pysähdyspaikkoja. Kuortin liikenneasema oli positiivinen poikkeus kaikkine koirajuttuineen! Onkohan tämän toimipisteen hankinnoista vastaavalla henkilöllä myös itsellään koira :)

Fiskarsin ruukin alueella emme päässeet tutustumaan käsityömaailmaan, koska mukana oli koira. Alueella ei ollut varjoista parkkipaikkaa, joten tällä kertaa tyydyimme ihastelemaan aluetta autosta käsin.

Vessatauon ajaksi autoon jätettyä koiraa menivät jotkut innokkaat ohikulkijat häiritsemään. Siksi siis kärkäs kommentti tähän: Vanhemmat, älkää antako lastenne häiritä hermostunutta, yksin autossa tai muualla olevaa koiraa. Se, että koira haukkuu, ei ole hassunhauska viihdenumero teille. Älkää myöskään itse häiritkö yksinäistä koiraa, jos sillä ei ole muu hätä, kuin teidän läsnäolonne aiheuttama hermostuminen. Haukku kyllä loppuu, kun poistut itse paikalta.

Opin siis sen, että edes vessatauon ajaksi ei tule jättää koiraa yksin autoon...noh, omapa oli mokani.


Koiran kanssa on koiramainen meininki, ihanaa, tavallista olemista. 


Kokonaisuutena reissu oli onnistunut ja koiran kanssa oli kiva matkustaa. Toki nelijalkaisen ystävän kanssa retkeily tuo mukanaan omat rajoitteensa, mutta ennen kaikkea se tuo matkalle uusia näkökulmia:

Tunnin lenkkeily rantahietikolla aaltoja jahdaten.

Pimeän leirintäalueen tutkiskelu yömyöhään.

Alueisiin tutustuminen kävellen. 

Hyvästä, yksilöllisestä asiakaspalvelusta ilahtuminen.

Uusien tuulien haistelu. Kirjaimellisesti.


Kyllä minulla on nyt sellainen tunne, että tämä ei ollut viimeinen leirintäaluereissumme. Ukko-koira tulee jatkossakin mukaan, omana itsenään. Nauttimaan erilaisista paikoista ja tunnelmista. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ladattava suihku pihasaunassa

Ja hommahan menee näin: Ensin laitetaan kiukaaseen tulet ja kurkataan riittääkö vesisäiliön vesi. Sitten kannetaan vettä järvestä, kaadetaan vettä ämpäristä vesisäiliöön lämpiämään ja kannetaan vielä vähän lisää vettä.

Kun sauna on lämmin, yhdistellään kuumista ja kylmistä vesistä kunkin henkilökohtaisia vesilämpötilatuntemuksia edes jotenkuten miellyttävä seos isoon saaviin. Tästä saavista kaikki ottavat puhtaan pesuveden kauhalla.

Joku valittaa, että vesi on liian kuumaa ja jonkun mielestä se on liian kylmää. Mutta se kuuluu asiaan.

Entäs, kun saunojia onkin toisinaan viisi, ja yli puolet lapsia?

Lapset viskovat peseytyessään kaksi kolmesta kauhallisesta seinille ja lattialle, koska kauhalla on hankalaa tähdätä. Saa muuten ihan jokusen kerran käydä hakemassa järvestä uutta vettä.

Lopulta, kun muksut töröttävät kylpytakeissaan pukuhuoneessa, alkaa aikuisilla uusi vesirumba. Vesi ei enää ehdikään lämmetä padassa ja jäljelle jääneet peseytyvät ehkä vähän kylmemmällä satsilla.

Mökin pi…

Autolla pohjoiseen? Myö tehtiin se taas - Ruotsin, Norjan ja Suomen Lappi

Lomamatkani suuntautuvat nykyisin lähinnä pohjoiseen. Maisemia, luontoa, kiireettömyyttä ja olemista. Ja kaikki lähti siitä, kun eräänä talvena monta vuotta sitten ajeltiin Ylläkselle hiihtelemään.

Sitten yhtenä kesänä pakkasimmekin teltan mukaan ja suuntasimme Inarin kautta Norjaan ja Altasta takaisin Suomen puolelle. Viime kesänä taas huristelimme Vaasan ja Uumajan kautta Ruotsin läpi Kalajoelle. Ja syksyllä heitettiin keikka Kiilopäässä koiran kanssa telttaillen.

Juu, Lappi on mun juttu!

Entä Ruotsin Lappi, mitä siellä on?