Siirry pääsisältöön

Hiihto, hiihtoloma, hiihtely, maisemat ja hyvän mielen ulkoilu

Hiihtoloma...pohjoiseen?


Aiempina vuosina hiihtoloma on tarkoittanut samaa kuin hiihtelymatka Lappiin. Lapin vetovoimana on kuvankaunis luonto, tunturimaisemat, tykkylumi ja luonnonrauha. Ja niin ajattelee aika moni muukin. Lappilaisilla laduilla on rauha kaukana näin lomien aikaan, kun kymppiviikon lomalaiset tavoittelevat yhtä aikaa samoja elämyksiä.

Tänä vuonna lunta piisaa myös Kuopion korkeudella. Itse asiassa joinain päivinä olen pohtinut, että todennäköisesti vuosi 2018 on se, jolloin kotini hautautuu lumen alle. Positiivista on, että tällainen oikea, aito talvi on valuttanut osan pohjoisemman alueen talvitaikamaailmasta kotiovelleni saakka. Lumiurheilumahdollisuudet alkoivat jo ennen joulua ja nyt hiihtoloman aikaan auringonpaiste kannustaa kokeilemaan omia rajoja hiihtämisen, luistelun ja muun ulkoilun merkeissä.



Tervetuloa siis Kuopion hiihtoloma! Tänä vuonna en matkusta hiihtolomaksi pois, vaan otan kaiken irti kotikaupungin tarjonnasta.


Tiesitkö, että Kuopissa on ihan mieletön latuverkosto? Jos et, vilkaisepa tätä: Kuopion latukartta. Se, mitä kotikaupunkini ei tosin vielä ihan nappiin hallitse, on hiihtomahdollisuuksien markkinointi ja tuotteistaminen. Nettisivuilla kerrotaan, että meillä on muutamia kymmeniä kilometrejä hiihtolatua, mutta eihän se pidä ollenkaan paikkaansa! Täällä on mahdollisuus suksia ihan mihin lystää, varsinkin nyt, kun jääladut on avattu.

Kun kaupunkiin, niin kuin vaikka Kuopioon, tutustuu hiihtolatujen kautta, näkee koko alueen ihan toisenlaisena. Erilainen näkökulma innostaa sekä lapset että aikuiset liikunnan pariin. Kaunis luonto ja toisaalta myös kaupungin infra vuorottelevat jo yhden lenkin aikana mielenkiintoisina yhdistelminä.

Välillä näkyy lumisia kukkuloita ja ikivihreää metsää, sitten voikin jo kurkistella asuinalueiden sisäpihoille (joo, olen utelias!) ja kohta taas katsella kaupungin valojen piirtymistä horisonttiin. Tai Puijon tornia majakan olomuodossa. Talviolojen sattuessa kohdalleen, on Kuopiossakin popkornipuita ja tykkylunta. Aivan niin kuin pohjoisemmissakin lomakohteissa.



Rengasreittejä on niin paljon kuin jaksaa ja ehtii hiihtää. Suurin osa hiihtomaastoista sopii minkä tahansa tasoisille hiihtäjille ja varsinkin jään päällä kulkevilla laduilla voi hiihdellä miettimättä jyrkkiä mäkiä. Jäiltä löytyy myös kivoja kävely- ja koiralatuja. Vaativuutta ja vauhtirikkaita maastoja kaipaavat voivat suksia sitten vaikka Puijolle, mutta nautiskelijan kannattaa ehkä ensi alkuun kokeilla muita reittejä. Olen sitä mieltä, että Puijon laduilla hiihtää vain iivoniskasia...tai niitä, jotka hiihtäessään ensisijaisesti urheilevat! En tosin itse ole koskaan suksinut Puijolla, joten tämä ennakkoluulo pohjautuu vain kesäajan kävelyretkiin jyrkillä kuntopoluilla. 


Vähän risujakin Kuopiolle:


Milloinhan Kuopio tekee oikean latukartan, semmoisen visuaalisesti kauniin, joita esimerkiksi Lapin hiihtokohteet tekevät? Entä osataanko meidän kaupungissa liittää hiihtoalueeseen myös ympärysalueiden hiihtoverkostot, niin kuin Rukalla ja Kuusamossa? Miksei kartoissamme näy eräladut? Miksei latuverkostojemme varrelle ole merkitty taukopaikkoja tai latukahviloiksi muuntuneita ravintoloita, kahviloita ja kauppoja?

Näyttää sille, että nautiskeluhiihtäminen on nousemassa trendiksi. Kuopiosta löytyy kaikki mukavuudet, kaupunkimenot ja talviliikuntamahdollisuudet. Laskettelemaan aikovat voivat mennä ihan lähelle pienempään mäkeen tai vähän kauemmas tunnin ajomatkan päähän Tahkon rinteille. Olisiko aika nostaa meidän kaupunki hiihtomatkailun edelläkävijäksi, sillä latua löytyy paljon enemmän kuin muutama kymmenen kilometriä. Se muutama kymmenen kilometriä kun on vain yhden iltalenkin pintaraapaisu!


Hiihtoretki illan suussa


Eilen illalla viiden aikaan hyppäsimme sadan metrin päästä lähtevän hiihtouran kyytiin. Reppuun pakattiin muutama litra vettä, otsalamput varmuuden vuoksi (jotain on opittu: Hiihtämässä Vuorilammella) ja seikkailumieltä. Sukset voideltiin pakkasen mukaisiksi ja varmistettiin, että taskussa on puhelin kuvien ottamiseksi ja toisaalta myös siksi, ettemme eksy reitiltä.

Niin kuin kerroin aiemmin, täällä pääsee latuverkostoa pitkin mihin vain ja joskus vauhtisokeuden huumassa tulee valittua liian pitkä rengasreitti. Varasimme siis mukaan hieman käteistä, jos vaikka hiihdämmekin kaupunkiin saakka ja tulemme bussilla takaisin kotiin. Sekin kun on kaupunkihiihdossa ihan mahdollista!
Tässä siis hiihtoloman aloituksen kuvasaldoa. Osa kuvista on samalta reitiltä, jolla risteilylaivat kulkevat kesäisin ja esittelevät kauniita maisemia kesäturisteille. Oli aivan mainiota aloittaa lomailu suksimalla pitkä iltahiihtolenkki ihan tuosta noin vaan! Seuraavina päivinä jatkamme toki hiihtelyä, lumikenkäilemme, käymme ehkä elokuvissa, luistelemme satamassa luonnonjääradalla ja tutustumme kenties Leppävirran jäämaailmaan. Luulenpa, että kuopiolaisesta hiihtolomasta tulee yksi parhaista talvilomista tähän saakka.









Kommentit

  1. Tuota kunnon latukartan puutetta olen itsekin ihmetellyt. Koko Kuopion talvimaatkailumarkkinointi tunnutaan nykyisin tehtävän Tahkon ehdoilla ja tarpeiden mukaan... Ei mitään pois niiltä, mutta kyllä Kuopion huikeat hiihto-olosuhteet kaipaisi pikkaisen markkinointipanostuksiakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti lähivuosina tähän saadaan hyvä ratkaisu! Nyt hiihtoloman jälkeen olen edelleen samaa mieltä, Kuopio on talvikaupunkina aivan mainio, eikä tekeminen lopu kesken.

      Poista
  2. Tässähän olisi ainesta esim. paikalliselle lehdelle tehdä juttu Kuopion hiihtomeiningistä. Taidankin Lapin sijaan mennä Kuopioon hiihtelemään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiva, kun kommentoit!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koiran kevyt makuupussi: tee se itse!

Koiralla pitää olla lämmin, kun se lepää. Varsinkin lyhytkarvaisen koiran kanssa telttaillessa, retkeillessä ja mökkeillessä tämä on ollut haasteellista järjestää. Eli koiran oman makuupussin hankintaan olisi ryhdyttävä, mutta mikä olisi hyvä?

The Kuivausrumpu

Pyykinpesu - voisiko sitä helpottaa pienellä luksuksella? Mitä mieltä olen pyykinpesusta? Voisiko pyykkirumbaa helpottaa kuivausrummun avulla? Millaisia kokemuksia kuivausrummusta meidän koirataloudessa? Ristiriitainen pyykinpesijä Opin pesemään pyykkini itse vasta muutettuani kotoa pois. Poikaystäväni opetti, miten kone täytetään, mihin lokeroon pesu- ja huuhteluainetta ladataan ja mistä nappulasta kone käynnistetään. En siis voi syyttää kotikasvatusta tästä nykyisestä pyykkiesimiesnaisen roolistani, vaan olen täysin vapaaehtoisesti kasvanut siihen ajan kuluessa ja pyykkäystaitojeni kasvaessa. Tykkään siitä, että saan järjestellä vaatteet koneeseen siten kuin itse haluan. Silloin keltaiset hupparit tulevat ulos koneesta keltaisina ja valkoiset valkoisina. Tähän vaiheeseen asti pyykinpesu on kivaa. Ihanaa, puhdasta pyykkiä monta kiloa! Mutta mutta. Pyykkien ripustaminen kuivumaan on aina ollut minulle akilleen kantapää. Se ajoittuu aina väärään hetkeen. Ripustaminen pitäi

Itsetehdyt, neulotut villahousut

Innostuin viime vuoden loppupuolella taas neulomaan. En ole siinä kovin hyvä, joten tämänkaltainen askartelu menee opettelun piikkiin. No, joka tapauksessa marraskuun pimeinä iltoina laitoin käyntiin isomman projektin, villahousujen neulomisen. Lankana käytin ihan novitalaista perusseiskaveikkaa, eri väreissä tietenkin. ...aikuisten villahousut - neuleohjetta etsimään! Yritin opiskella ja seurata lankavalmistajan sivuilta ohjetta aikuisten villahousuista. Kaverit sen sijaan naureskelivat aherrukselleni - villahousuista tulisi kuulemma aivan kamalat viimeistään vyötäröosuuden kohdalta. Äitini kutsui niitä "damaskeiksi".  Rohkeasti ja sitkeästi neuloin kuitenkin ensin yhden lahkeen, takkusin levennyksissä ja kavennuksissa haarojen kohdalla, koska en ymmärtänyt ohjetta, ja huomasin lopulta, että työn alla olevien pöksyjen leveys on ihan jotain muuta, kuin alkuperäisessä ohjeessa. Eipä yllättänyt, koska neulekäsialani on aika kookasta. Siinä sitten kysyttiinkin vähän sis